Luonnonvarojen luokittelu, käyttö ja riittävyys

1.Mitä tarkoitetaan kestävällä kehityksellä?

2.Mitä ovat aineelliset ja aineettomat luonnonvarat?

3.Miten uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat eroavat toisistaan?

4.Selitä termi ehdollisesti uusiutuva luonnonvara.

5.Mitä tarkoitetaan uusiutumattomien luonnonvarojen kokonaisvaroilla, ja mistä ne koostuvat?

6.Mihin osa-alueisiin kestävä kehitys jakautuu?

7.Mitkä ovat näiden osa-alueiden tavoitteet?

8.Miten kestävän kehityksen mukainen turvallinen tulevaisuus voidaan saavuttaa?

Väestönkasvuun vaikuttavat tekijät

Teollisuusmaiden syntyvyys on vähentynyt elintason ja koulutustason nousun myötä. Myös pitkät opiskeluajat, myöhäinen työelämään siirtyminen, muuttunut perhekäsitys ja taloudelliset seikat sekä viivästävät perheen perustamista että vähentävät syntyvyyttä.

Maapallon väkilukua kasvattaakin nykyisin lähinnä köyhien kehitysmaiden nopea väestönkasvu; lapsia tarvitaan usein, etenkin maaseudulla, perheen elättämiseen. Myös kaupungeissa lapset hankkivat perheelleen elantoa mm. kaupustelemalla ja jopa varastamalla. Kehitysmaissa sosiaaliturvaa ei ole, joten lapset ovat vanhempiensa vanhuuden turva. Maiden koulutustaso on liian alhainen ja kansan ongelmat liian suuret että väestönkasvun globaaleja sekä yhteiskunnallisia vaikutuksia osattaisiin ajatella.

Hedelmällisyysluku kuvaa eri alueiden väestönmuutoksen suuntaa. Kokonaishedelmällisyysluku tarkoittaa, montako lasta hedelmällisyysiässä (n.15-49-v.) oleva nainen synnyttää. Maapallon keskimääräinen luku on 2,7. Luvun ollessa vähintään 2,1, on väestö uusiutuva. Suomen kokonaishedelmällisyysluku on 2000-luvun alussa ollut n.1,7, ja eurooppalainen 1.35.

Syntyvyden tasoon vaikuttavat mm. väestön ikärakenne, koulutustaso, sosiaaliset normit ja ravitsemustaso. Naisten koulutustasolla on merkittävä vaikutus väestön kasvuun; mitä korkeampi koulutus, sitä vähemmän lapsia nainen keskimäärin synnyttää. Tämän taustalla ovat mm. itsenäisyys, työn merkitys ja joskus ajan puute. Joskus myös uskonto saattaa kieltää ehkäisyn ja abortin ja voimistaa näin väestönkasvua. Sosiaalisilla normeilla, kuten naisten avioitumisiällä ja poikalapsien suosimisella on oma vaikutuksensa ravinnon ja terveydenhuollon tason rinnalla.

Syntyvyyttä voidaan säädellä yhteiskunnallisien, sosiaalisten, taloudellisten sekä psykologisten tekijöiden avulla. Merkittävin tekijä on kuitenkin syntyvyyden säännöstely esim. yhteiskuntapolitiikalla. Lapsien määrä voitaisiin rajoittaa esim. kiristämällä verotusta. Tällaisella toiminnalla voi olla kuitenkin kielteisiä vaikutuksia, kuten esim. Kiinan yhden lapsen politiikkaa seurannut tyttölasten surmaaminen on osoittanut.

Perhekeskeisissä kulttuureissa sosiaalinen paine suosii suurperheitä kun taas teollisuusmaissa yksin eläminen on usein tavoiteltavaa. Niissä länsimaissa joissa syntyvyys on pieni, lapsiperheitä tuetaan taloudellisesti jotta väestäömäärä ei kääntyisi laskuun.

Kuolevuus on yleensä pysyvämpi ja ennustettavampi väestönmuutostekijä kuin syntyvyys. Imeväiskuolleisuus heijastaa väestön elintasoa ja erityisesti terveydenhuollon tasoa. Imeväiskuolleisuus Suomessa on maailman keskiarvoon nähden melko matala, ja kehitysmaissa tuplasti suurempi maailman keskiarvoon nähden.

Myös eliniänodotetta tarkastellaan kuolevuuden yhteydessä. Se kuvaa eri-ikäisten kuolemanvaaraa ja jäljellä olevaa elinaikaa. Eri lukujen vertailu heijastaa eri alueiden välisiä kehittyneeisyyseroja: teollisuusmaissa eliniänodote on yleensä korkeampi kuin kehitysmaissa. Myös erot naisten ja miesten välillä voivat olla suuret, joka selittynee miesten riskialttiimmalla ja epäterveellisemmällä elämäntavalla.

Tyypilliset kuolinsyyt vaihtelevat: teollisuusmaissa yleiset syyt liittyvät elintasoon ja -tapoihin, kehitysmaissa hygienian puutteeseen. Kehitysmaissa myös asuinolot ovat sekä hoito- ja lääkintämahdollisuudet ovat heikot.

Väestönkasvuun vaikuttaminen kuolevuuden kautta on vaikeaa; tehokas maatalous ja terveyden huolto kasvattavat väestönkasvua, ja esim. kulkutautiepidemiat voivat nostaa kuolleisuutta ainakin paikallisesti. Myös sotien on katsottu pienentävän väkilukua, mutta tähän mennessä sotien vaikutukset ovat olleet lähinnä paikallisia ja väliaikaisia.

Alueen väestömäärään vaikuttavaa muuttoliikettä voidaan selvittää todellisen väestönkasvun, yleisen muuttuneisuusluvun ja ikäryhmien muuttuneisuusluvun avulla.

1) a) Hedelmällisyysluku, terveydenhuollon sekä koulutuksen taso, väestön ikärakenne, sosiaaliset normit sekä ravitsemustaso.

b) Suomessa väestönkasvu on melko hidasta (kokonaisuushedelmällisyysluku 1,7) ja Nigeriassa nopeaa (6,8). Tämä johtuu mm. suomalaisen koulutuksen ja tasa-arvon tasosta; perheen perustaminen viivästyy monilla, ja pieni perheen koko on tavoiteltava. Nigeriassa taas koulutuksen ja terveydenhuollon taso on luultavasti heikko, eikä ehkäisykeinoja mahdollisesti ole saatavilla.

c) Alati kasvava väestönkasvu kuormittaa ympäristöä, eikä kaikille tulevaisuudessa tule enää riittämään tarpeeksi elintilaa, ruokaa ja luonnonvaroja.

d) Väestönkasvua voidaan hillitä yhteiskunnallisin, taloudellisin, sosiaalisin sekä psykologisin keinoin. Merkittävin keino on kuitenkin väestön säännöstely esim. yhteiskuntapolitiikalla.

2. a) Kokonaisuushedelmällisyysluvulla tarkoitetaan, montako lasta hedelmällisyysiässä oleva nainen synnyttää.

b)Imeväisyyskuolleisuus tarkoittaa lasten kuolleisuuden määrää, ja se heijastelee väestön elintasoa sekä terveydenuollon tasoa.

3.a) teollisuusmaissa yleisimmät kuolinsyyt liittyvät elintasoon ja -tapoihin; esim. syöpä ja sydän- sekä verisuonitaudit

b) kehitysmaissa kuolinsyyt liittyvät huonoon hygienian laatuun, raviinnon heikosta laadusta sekä saasteista.

Aids Swazimaassa

Ensimmäinen HIV-tapaus tilastoitiin Swazimaassa v.1986, ja seuraavana vuonna ensimmäinen aidspotilas. Maan hallitus ja WHO aloittivat tuolloin kansallisen HIV- ja sukupuolitautiohjelman, mutta silti tartunnan kantajien määrä kasvaa koko ajan. 40% maan aikuisista on HIV.

Taudin leviämistä edistää niukka alueellinen tietämys ja lääkehoidon puute, ja Swazimaan HIV- infektioiden määrä onkin yksi maailman korkeimmista ja maan kuolleisuus on kasvanut huomattavasti. Naisten odotettavissa oleva elinikä on laskenut 36 ja miesten 39 vuoteen.

HIV tarttuu lähinnä sukupuoliteitse, ja suurin osa tartunnan saaneista onkin 26-40-vuotiaita. Tämä aiheuttaa työvoimanpuutetta ja tulee romahduttamaan bruttokansantuotetta.

Vanhempien sairastuessa lapset joutuvat huolehtimaan perheen töistä, sisaruksistaan ja sairaista vanhemmistaan. Perheen talous kärsii yleensä siinä määrin, että lapsia ei ole varaa laittaa kouluun, vaan he joutuvat töihin. Myös orpojen määrä kasvaa.

Tietoisuuden puute on yksi pääsyy HIV:n leviämiselle, ja useat kansainväliset järjestöt ovatkin aloittaneet maassa erilaisia avustus- ja valistusohjelmia. Erityisesti UNESCO pyrkii tiedon levittämiseen.

Päätavoitteena HIV:n nujertamiseksi tulee olla pitkän tähtäimen suunnitelma epidemian hidastamiseksi ja vaikutusten vähentämiseksi. Ennaltaehkäisy on paras tapa taudin ehkäisyyn, ja tämä onkin suuri haaste sairastuneiden ihmisten hoitoon saamisen lisäksi.

1. Tietämättömyys taudin syistä, tartuntatavoista ja hoidosta aiheuttaa taudin nopean leviämisen, ja hyvin harva tartunnan saaneista hakeutuu hoitoon. HIV on runsasta erityisesti aikuisväestön joukossa, joka vääristää maan ikäjakaumaa.

2. Tilanne aiheuttaa maassa ikäjakauman vääristymistä; yhä useammat lapset joutuvat huolehtimaan vanhemmistaan ja käymään töissä. Myös maan bruttokansantuote heikkenee työvoimapulan ollessa suuri. Maan tuotantoa suunnitellaan vastaamaan pienenevän ja ostovoimaltaan heikentyvän väestön kysyntään.

3. a) HIV-tartuntojen määrä Suomessa on huomattavasti pienempi kuin Swazimaassa vaikka maamme asukasluku on suurempi kuin Swazimaan.

b) Suomessa taudin leviäminen on melko vähäistä hyvän tietoisuuden ja toimivan lääkehoidon ansiosta. Swazimaassa ihmiset hakeutuvat harvoin hoitoon eivätkä ole usein tietoisia sairaudesta ja sen ehkäisystä, mikä aiheuttaa sen runsaan leviämisen.

c) HIV:n yhteiskunnalliset vaikutukset eivät Suomessa ole kovin suuret, sillä tartuntoja on vähän ja lääkehoidolla aids-kuolemien määrä on saatu laskuun, kun taas Swazimaassa sairastuneiden ja kuolleiden suuri määrä vaikuttaa negatiivisesti maan talouteen ja ihmisten elämään.

Innovaatiot ja niiden leviäminen

-Innovaatiot ovat aineellisia tai aineettomia tekijöitä, jotka ovat siitä tietoa saavalle henkilölle/ kulttuurille uusia ja muuttavat käyttäytymistä. Maantieteessä kulttuurien muutoksia tarkastellaan innovaatioiden kautta.

-Kulttuurievoluutiolla tarkoitetaan kulttuurien jatkuvaa muuttumista ja kehittymistä. Paremmin kehittyneillä alueilla ihmisillä on ollut aikaa keskittyä muuhunkin kuin työntekoon; esim. taiteeseen. Pysyvissä yhteiskunnissa taidot kehittyivät ja nämä antoivat esimerkkiä muille, näitä alueita kutsuttiin varhaisiksi kulttuurin sydämiksi, joista innovaatiot levisivät.

-Innovaatioiden leviämisen tehokkuuteen vaikuttavat innovaatioiden kuljettajat (tartuntaleviäminen, hierarkkinen leviäminen ja muuttoleviäminen) ja leviämisen esteet.

-Ihmisen liikkumisen vuoksi innovaatiot leviävät synnyinsijoiltaan, ja tasoittavat näin alueiden välisiä eroja. Innovaatioiden leviäminen alkaa innovaatiokeskuksesta, jossa omaksujia on paljon, mutta kauempaa niiden määrä vähenee. Innovaatioaalto etenee alati pienenevällä voimalla kyllästymisvaiheen saavuttamiseen asti. Tällöin uusia omaksujia ei enää löydy.

-Yksilöiden alttius omaksua innovaatioita vaihtelee, ja myös yhteiskunta vaikuttaa; se voi olla joko uudistuksiin rohkaiseva tai niitä jarruttava. Joskus erityisillä vaikuttajayksilöillä voi olla suuri vaikutus innovaatioiden etenemiseen.

-Innovaatioista yltävät harvoin kattamaan koko maailmaa, sillä niiden tulisi sopia alueen luonnon- ja kulttuuriynpäristöön ennen kuin leviäminen on mahdollista. Myös innovaatioiden hinta, kannattavuus ja teknologinen taso vaikuttavat leviämiseen.

-Yleisimpiä innovaatioesteitä ovat esim. fyysiset esteet, kulttuurirajat, uskonnolliset sekä poliittiset rajat sekä psykologiset rajat.

-Toisinaan innovaatiot saattavat suuntautua tai voimistua tiettyyn suuntaan.

-Muoti lienee nykyisin nopeimmin leviävä innovaatio, mutta se ei monien muiden vauraan maailman innovaatioiden tavoin tule leviämään köyhimpiin maailmanosiin, sillä näiltä alueilta puuttuu innovaation käyttöön tarvittavia resursseja.

1.Kulttuurievoluutiolla tarkoitetaan kulttuurien jatkuvaa muuttumista ja kehittymistä. Nopeasti kehittyneet vakaat yhteiskunnat toimivat malleina muille alueille.

2.a) Innovaatio, esim. muoti on aineellinen/aineeton tekijä, joka on siitä tietoa saaville uusi ja vaikuttaa käyttäytymiseen.
b) Innovaatioiden diffuusiolla tarkoitetaan innovaatioiden alueellista leviämistä, johon vaikuttavat mm. innovaatioiden kuljettajat ja niiden leviämisen esteet.

3. Innovaatioiden leviämistä estävät: fyysiset esteet (esim. autiomaa), kulttuurirajat (esim. kieliraja), uskonnolliset (esim. katolisen kirkon vaikutuspiiri) ja poliittiset rajat (esim. kommunismin vaikutusalue), sekä psykologiset rajat (yhteisön normijärjestelmät).

Innovaatioiden leviämistä edistävät: uudistuksiin rohkaiseva yhteiskunta, uudet tietoliikenneyhteydet, hyvät taloudelliset reurssit, ihmisten liikkuminen alueelta toiselle, sopiva luonnon- ja kulttuuriympäristö. Myös innovaation hinta, teknologinen taso ja kannattavuus vaikuttavat.

4. HI- viruksen leviämistä on saattanut edistää suomalaisten matkustelu ulkomailla, ja estää Suomen syrjäinen sijainti (fyysinen este), onnistuneet aids- valistuskampanjat (psykologinen raja), toimiva lainsäädäntö (poliittinen raja), sekä potilaiden, vapaaehtoistoiminnan ja sairaalalaitoksen yhteistyö.

Alueellinen identiteetti, maailmankuva ja miellekartat

-Alueellinen identiteetti= yksilön samaistumista tiettyyn fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön, joka syntyy yleensä vertailun kautta.

-Ympäristön arvomaailma, kieli, uskonto ja ideologiat vaikuttavat yksilön asenne- ja arvomaailmaan sekä identiteetin syntyyn. Alueellinen identiteetti vaikuttaa myös maailmankuvaan minäkuvan välityksellä.

-Fyysisen ympäristön havainnoinnin kautta yksilö samaistuu tiettyyn alueeseen. Tämä voi vaikuttaa nyös käyttäytymiseen, esim. alueen suojeluna.

-Asenteet, arvot, roolit ja normit ohjaavat yksilön ja sos.ympäristön välistä sosiaalista vuorovaikutusta.

-Maailmankuva muodostuu vähitellen lapsen kasvaessa ja elinympäristön laajentuessa. Näin syntyy kuitenkin myös ennakkoluuloja; mitä kaukaisempi alue ja mitä vähemmän aitoa tietoa, sitä vahvempia henk.koht. mielikuvia syntyy.

-Fyysinen ja sosiaalinen toimintaympäristö vaikuttaa mielipiteiden ja toimintatapojen muodostumiseen.

-Syntyneet mielikuvat voivat olla joko positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja, ja voimistua/heiketä ajan kuluessa, tai olla vain hetkellisiä.

-Alueen koko vaikuttaa mieltämisprosessiin; pienten alueiden hahmottaminen voiperustua henk. koht. havaintoihin, laajojen usein "toisen käden" tietoihin.

-Ihmisen maailmankuva ympäristöstä perustuu
-suoraan kokemukseen
-epäsuoraan kokemukseen
-asenne- ja arvomaailmaan, joihin vaikuttavat:
*kulttuuri- ja sosioekonominen tausta
*ikä,kokemus, koulutus
*persoonallisuus

-Yksilön mielikuvia ja niiden eroja voidaan maantieteessä tarkastella miellekarttojen avulla.

1.Kasvuympäristön arvomaailma, kieli, uskonto ja ideologiat vaikuttavat yksilöön, ja ympäristön havainnoinnin kautta tämä samaistuu tiettyyn alueeseen. Omaa elinympäristöä verrataan usein muihin etsien sen ainutkertaisuutta korostavia piirteitä.

3.Lieto on melko rauhallinen, laaja, hyvä asuinympäristö lapsiperheille, sosiaalisena ympäristönä tiivis ("kaikki tuntevat toisensa"), kehittyvä, maatalous..

Kulttuurit-kappaleen käsittelyä

-Kulttuurin voidaan katsoa laajasti tarkoittavan ihmisen sopeutumista vallitsevaan luonnonympäristöön ja sosiaaliseen ympäristöön.
-Kulttuurin voidaan katsoa rakentuvan erilaisista osatekijöistä:
-Kieli voi sekä yhdistää että erottaa ihmisiä ja onkin tärkeä kulttuurin elementti. Joissain valtioissa eri kieliryhmät elävät rinnakkain.
-Uskonto luo pohjan yhteisön arvoille ja asenteille, ja ristiriidat eri uskontojen tai kirkkokuntien välillä voivat joskus aiheuttaa konflikteja.
-Jokaisessa kulttuurissa on myös omia tapoja ja tottumuksia kuinka toimia eri tilanteissa, ja ne voivat poiketa suurestikin eri kulttuurien välillä.
-Yksilön identiteetti muodostuu kulttuurin vaikutuksen alaisena; osa siitä on synnynnäistä, kuten sukupuoli tai etninen ryhmä, osa itse valittua, kuten ideologia.
-Maapallon eri kulttuurit voidaan jakaa erilaisiin kulttuuripiireihin, joiden rajauskriteereitä on kuitenkin useita; mm. kieli, uskonto ja taloudelliset sekä yht.kunnalliset olosuhteet on otettava huomioon. Piirien rajat saattavat myös ajan myötä muuttua.
-Valtakulttuurien alla elää usein myös vähemmistökulttuureita, joka voi muodostua yhden tai useamman eriävän kulttuuritekijän perusteella.
- Vähemmistökulttuurit rikastuttavat kulttuuria mutta aiheuttavat usein myös ristiriitoja, joiden välttämiseksi suvaitsevaisuus on tärkeää.

1. Kulttuurin osatekijät:
-Kieli; alueen viralliset kielet sekä murteet, vähemmistökielet
-Uskonto
-Tavat ja tottumukset

2. a) Mm. yhteinen kieli, uskonto, taloudelliset sekä yhteiskunnalliset olosuhteet
b) latinalaisamerikkalainen kulttuuripiiri:
-Latinalaisen Amerikan maat, joissa puhutaan romaanisia kieliä, kuten espanjaa
-eteläeurooppalaisen kulttuuri leviäminen siirtomaa-ajalla Latinalaiseen Amerikkaan, uskontoina etniset uskonnot, kielinä intiaanikielet
-mm. perhekeskeisyys, etniset uskonnot sekä kieli
afrikkalainen kulttuuripiiri:
-Afrikka
- monia kansoja ja kieliä, perhekeskeisyys, orjakauppa ja siirtomaa-aika, länsimaistuminen, maatalousvaltaisuus, poliittinen epävakaisuus, luonnonuskonnot sekä kristinusko
- mm. perhekeskeisyys, poliittinen epävakaus, luonnonuskonnoilla ei l-eurooppalaisessa kulttuurissa suurta merkitystä
oseanialainen kulttuuripiiri:
-Tyynen valtameren saarilla
- perinteisten ja länsimaisten kulttuurien sekoitus, kalastus, pienviljelmät, matkailu, protestantit ja etniset uskonnot
- mm. ei teollistunut, länsieurooppalaisessa kulttuurissa etnisillä uskonnoilla ei merkityksellistä asemaa

c) Koska maailma globalisoituu; eri kulttuurit leviävät niiden vaikutusalueiden ulkopuolelle ja kulttuurien osatekijät muuttuvat ajan myötä.

3. Vähemmistökulttuurit ovat valtakulttuurien alaisuudessa olevia kulttuureita, jotka erottuvat valtakulttuurista joko yhdellä tai useammalla eroavalla kulttuuritekijällä; esim. kieli tai uskonto.