Lisätehtäviä 2

Soditaanko tulevaisuudessa puhtaasta vedestä?

1. Käyttökelpoista, suolatonta vettä on maailmassa vain rajallisesti (2,5% kaikista maapallon vesovaroista), ja siitäkin osa on sitoutuneena jäävuoriin. Suolatonta pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta sen määrä vaihtelee suuresti alueittain mm. maaston pinnanmuotojen mukaan. Teollisuusvaltioissa vedenkulutus on suurta; vettä kulutetaan kotitalouksissa huolettomasti ja käytetään viljelyksien keinokasteluun. Samalla veden tarve kasvaa kasvamistaan. Kehitysmaissa puhtaasta vedestä on puutetta päivittäin, ja ihmiset joutuvat tulemaan toimeen vain minimaalisella määrällä vettä teollisuusmaiden asukkaisiin verrattuna. Joet virtaavat useiden valtioiden läpi, ja niiden puhtaasta vedestä tulee helposti kiistaa, sillä jos yksi valtio rakentaa esim. vesivoimalan joen yläjuoksulle, kärsivät alajuoksun valtiot tästä heti.

2. Vesivarannot ovat kaikkein pienimmät päiväntasaajan alueella sijaitsevissa Algeriassa, Libyassa, Egyptissä, Tunisiassa, Saudiarabiassa ja Yemenissä ja Omanissa. Mm. kuumuus vaikuttaa siihen, että alueilla on pulaa vedestä. Tämä johtaa mm. maan aavikoitumiseen, jolloin viljelykelpoista maata on vain vähän, ja asutus on tämän seurauksena todella vähäistä.

3. Veden käyttö on runsasta mm. Yhdysvaltain alueella, Venäjällä, Australiassa, Pohjoismaissa ja eteläisen Afrikan alueella. Teollisuusmaissa veden kulutus on runsasta suuren ja ostovoimaisen ihmismäärän vuoksi, myös keinokasteluun kulutetaan paljon vettä. Syitä joidenkin maiden vedenkulutukseen en todellakaan osaa sanoa, koska kartta eikä kirja yleensäkään valaissut asian syitä juuri lainkaan.. Tämä voisi oikeasti kyllä olla kiinnostavaa tietää.....

Energialähteet

5. Tämän hetken merkittävimmät öljynporausalueet sijaitsevat Lähi-idän maissa, USA:ssa, Venäjällä, Norjassa ja Etelä- Amerikassa. Maaöljystä saadaan energiaa sitä polttamalla, ja sitä käytetään myös muovin valmistuksessa. Maaöljy on uusiutumaton energianlähde, ja nykyisellä kulutuksella se ei tule riittämään enää kovin pitkäksi aikaa. Maaöljyn käytön haittoja ovat mm. siitä aiheutuvat päästöt, öljyn epätasainen jakaantuminen ja hinnan muutokset. Eri valtiot ja yhtiöt myös kilpailevat keskenään maailman rajallisista öljyvaroista. 

Lisätehtäviä

Luonnonvarojen luokittelu, käyttö ja riittävyys:

1. Aineellisilla luonnonvaroilla (esim. kulta, öljy) tarkoitetaan asioita ja tuotteita, joita hankitaan tarpeiden tyydyttämiseksi ja joilla voidaan käydä kauppaa. Mitä suurempi kysyntä ja pienempi tarjonta luonnonvaralla on, sitä suurempi hinta.
Aineettomilla luonnonvaroilla tarkoitetaan esim. luonnon esteettistä arvoa, jolle ei yleensä voida asettaa hintaa.

2. Uusiutuvia luonnonvaroja on käytössä joko rajattomasti tai ne uusiutuvat nopeasti. Esimerkiksi auringon säteilyenergia ja geoterminen energia. Uusiutumattomia luonnonvaroja on vain rajallinen, käytössä hupeneva määrä. Esimerkiksi fossiiliset polttoiaineet kivihiili, öljy ja maakaasu.
Osa luonnonvarat ovat ehdollisesti uusiutuvia, eli ne uusiutuvat järkevällä käsittelyllä. Esimerkiksi metsät, viljava maaperä ja kalastus.

4. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan "kehitystä, jossa nykyisen sukupolven tarpeet tyydytetään heikentämättä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia omien tarpeidensa tyydyttämiseen" esimerkiksi käyttämällä uusiutumattomien luonnonvarojen sijaan uusituvia luonnonvaroja. Kestävä kehitys jakautuu taloudelliseen, ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen.

5. a) Uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä voidaan pitkittää kierrättämällä niistä tehtyjä tuotteita; esim. metallia kierrätetään ja käytetään uudelleen, sekä käyttämällä niiden rinnalla uusiutuvia energialähteitä.
b) Kotonamme edistetään uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä pyrkimällä kierrättämään lähes kaikki jätteet, sekä käymällä kirpputoreilla.
c) Kestävän kehityksen puolesta voisin käyttää vielä enemmän julkisia liikennevälineitä ja tarkkailemalla enemmän ostotapojani.

Asutuksen jakautuminen maapallolla:

1. a)Väentiheys on keskiarvoluku, joka kertoo asukkaiden määrän pinta-alayksikköä kohden. Väentiheys voidaan arvioida vaikka jokaiselle valtiolle erikseen ja sen avulla voidaan saada tietoa maapallon väestön jakautumisesta eri alueille.
b)Oikumeeni tarkoittaa ihmisten asuttamaa aluetta. Tämä on vain viidennes maapallon pinta-alasta.
c)Anoikumeeni tarkoittaa maapallon asuttamatonta aluetta.
d)Valtio koostuu sekä ydin- ja reuna-alueista. Ydinalue on alue jossa asutus on tiheää, palvelujen määrä runsas, maankäyttö tehokasta ja liikenneverkko monipuolinen.
e) Reuna-alueet ovat harvemmin asuttuja sekä tehottomamman maankäytön alueita.
f)Urbanisaatiolla eli kaupungistumisella tarkoitetaan kehitystä, jossa yhä kasvava määrä väestöstä muuttaa asumaan tiheän asutuksen alueelle.
g)Taajama on asutustihentymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja jossa talojen välinen etäisyys on enintään 200 metriä.

2. Asutuksen sijoittumiseen vaikuttavat mm. luonnonympäristö (alueille, joissa olosuhteet maataloudelle ovat suotuisat, muuttaa myös ihmisiä), yksilön vaihtelunhalu (esim. maalta kaupunkiin tms.), taloudelliset (esim. verotus), sosiaaliset (esim. tavat) ja poliittiset (esim. olojen vakaus) tekijät.

Vielä 4 tehtävää tulossa maanantain aikana..

Kansainvälinen yhteistyö ja globalisaatio

Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

Kansallisuusaate on vaikuttanut voimakkaasti valtioiden syntyyn; sen mukaan kansa, joka on yhtenäinen niin kielen, uskonnon, ideologian kuin rodunkin perusteella, haluaa erottua muista kansoista perustamalla oman valtion. Maailmassa on tällä hetkellä yli 200 itsenäistä valtiota.

Kaikki valtioiden rajat eivät kuitenkaan ole kansallisuuksien rajoja, vaan valtion sisällä voi olla useita kansallisuuksia tai se saattaa pirstoa jonkin yhtenäisen kansallisuusalueen.

Yhteistyön ja myös omien etujensa turvaamiseksi valtiot ovat perustaneet erilasia taloudellisia, sotilaallisia ja poliittisia liittoja.

Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.

Kylmän sodan jälkeen esiin nousseen yhdentymis- eli integraatioajatuksen mukaan nopean taloudellisen kasvun sekä hyvinvoinnin lisäämisen ajatellaan olevan mahdollista vain eri valtioiden välisen yhteistyön avulla

Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.

Globalisaatio on viime aikoina kiihtynyt erityisesti uusien tietoliikenneyhteyksien ansiosta: yhä enemmän informaatiota kulkee yli valtion ja kansallisten rajojen.

Globalisaation merkityksestä voidaan olla montaa mieltä; toisista se on huono asia, sillä tuloerot kasvavat ja pienet paikalliset kulttuurit ovat joutuneet väistymään valtakulttuurien tieltä, toisista hyvä, sillä hyvinvointi ja maailmanmarkkinat ovat kasvaneet.

1. Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

2. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan valtioiden erilaisuuden takia; aineelliset ja henkiset voimavarat ovat jakautuneet epätasaisesti ja yhteistyön avulla voidaan kontrolloida valtioiden välistä työnjakoa. Sen avulla voidaan vaikuttaa myös globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai nopeaan väestönkasvuun, jotka eivät ole suoraan minkään tietyn valtion ratkaistavissa.

3. Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.
Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.

Energialähteet

Maapallon tärkein energianlähde on auringonsäteily, josta ihminen pystyy suoraan hyödyntämään vain pieniä määriä.

Uusiutumattomia energianlähteitä ei enää synny uudestaan/niitä syntyy niin hitaasti etteivät ne ehdi korvata jo käytössä olevia varoja; maaöljy, kivihiili, maakaasu, turve ja uraani. Suurin osa maailman energiatarpeestä täytetään juuri näiden avulla.

Maaöljy on tärkeää maapallon energiantuotannolle, ja sen on arvioitu nykyisellä kulutuksella riittävän muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Uusia esiintymiä etsitään jatkuvasti ja suurin osa varoista sijaitsee Lähi-idässä.

Myös maakaasun käyttö on lisääntynyt ja sen arvioidaan riittävän vuosisadan loppupuolelle. Sekin on maaöljyn tapaan syntynyt eloperäisestä aineksesta. Merkittävimmät maakaasuvarat sijaitsevat Lähi-idässä, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

Kivihiili on toiseksi tärkein polttoaine, ja syntynyt myös orgaanisesta aineksesta. Se on fossiilisista energialähteistä vanhin.

Turve uusiutuu hitaasti soissa, ja laajimmat suoalueet sijaitsevat pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä. Turvetta käytetään polttoaineena energiantuotantolaitoksissa, mutta sitä voidaan hyödyntää muillakin aloilla.

Uusiutumatonta uraania käytetään ydinvoiman polttoaineena. Se on tärkeää erityisesti läntisille teollisuusmaille, ja sen käyttö lisääntyy jatkuvasti. Käyttöön liittyy kysymyksiä esim. turvallisuusriskeistä ja ydinjäteongelmasta.

Uusiutuvia energialähteitä luonto tuottaa jatkuvasti, ja niihin kuuluvat mm. aurinko- ja vesivoima.

Aurinkoenergiaa käytetään nykyisin varsin vähän, suotuisimmat alueet sen käyttöön ovat trooppiset alueet. Panostamalla aurinkoenergiaan voitaisiin korvata uusiutumattomia energialähteitä.

Vesivoimaa käytetään valjastamalla jokien virtauksia, ja sitä käytetään runsaasti esim. Norjassa. Jokien patoamisella voi kuitenkin olla suuria ympäristövaikutuksia.

Tuulivoiman käyttö on kannattavaa merten rannoilla ja muilla tuulisilla paikoilla. Tuulivoimalla ei juuri ole muita haittavaikutuksia kuin melusaaste ja niiden pitäminen maisemaa pilaavina.

Aaltojen ja vuoroveden liikkeitä käytetään valtamerten rannikoilla, esim. Iso-Britanniassa, mutta näiden voimaloille sopivia paikkoja on vain vähän.

Biomassan polttaminen synnyttää biokaasua, jota käytetään energialähteenä. Käyttö on kuitenkin vielä melko vähäistä.

Maan pintaosiin kesän aikana varastoituvaa auringon lämpöenergiaa käytetään maalämpönä.

Islannissa geotermistä energiaa käytetään mm. talojen lämmitykseen. Sitä tuotetaan käyttäen hyväksi maan sisältä kumpuavaa lämpöä.

Maapallon kehittyneisyyserot

- Hyvinvoinnin edellytykset eri valtioissa vaihtelevat, ja globalisaatiosta huolimatta moni valtio jää taloudellisesti jälkeen muista. Tämä aiheuttaa jännitteitä valtioiden välillä ja niiden sisällä. Aluepolitiikalla sekä kansainvälisillä sopimuksilla pyritäänkin tasoittamaan kehittyneisyyseroja.

-Kehittyneisyyden tason mittaamiseen voidaan käyttää useita eri mittareita. Mittaamista kuitenkin hankaloittaa mm. tilastomateriaalin puutteellisuus sekä epätarkkuus, ja alueittain ja ajoittain vaihtelevat kunkin henkilön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.

-Yleisin kehittyneisyyden mitta on bruttokansantuote, BKT, jolla tarkoitetaan vuoden aikana valtiossa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen yhteisarvoa asukasta kohden. BKT on yleensä helposti saatavissa ja vertailtavissa oleva mittariluku, mutta ei ole ongelmaton. Se ei mm. ota huomioon omavaraistaloutta, eikä kerro tulojen jakautumisesta asukkaiden kesken.

-BKT ei myöskään kerro mitään ympäristön tai elämisen laadusta, jonka vuoksi sen rinnalle tarvutaan muitakin mittareita, kuten esim. väestömäärän kasvunopeus vuodessa ja eliniän odote.

- Paras tulos saadaan yhdistettyjen kehittyneisyysindikaattoreiden avulla. Niistä käytetyin on HDI (human development index), joka sisältää eliniän odotteen, aikuisiän lukutaitoisuuden, koulutukseen osallistuvien määrän nuorista, sekä väestön ostovoiman. Se kuvaakin BKT:ta paremmin sosiaalista hyvinvointia.

-ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari; huomioi esim.. julkisen terveydenhoidon menot ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön.

- Maapallo näyttää jakautuvat rikkaaseen, teollistuvaan pohjoiseen ja köyhään, vastateollistuvaan etelän kehitysmaihin. Tuloerot jatkavat syvenemistään; väestö kasvaa voimakkaasti köyhissä kehitysmaissa, kun taloudellinen tuotanto keskittyy teollisuusmaihin.

-Kehittyneisyyserot ovat johtaneet luonnonvarojen lyhytnäköiseen käyttämiseen, ja ympäristön suojelu jääkin paremmin toimeen tulevien valtioiden varaan. Nykyinen tilanne synnyttää sekä sisäisiä että eri valtioiden välisiä jännitteitä.

-Kehitysmaidenkin välillä on eroja; ne voidaan jakaa:

-vähiten kehittyneisiin kehitysmaihin

-vastateollistuviin kehitysmaihin (NCI-maat)

-ns. kehitysmaiden keskiryhmä (öljyä vievät Lähi-idän maat)

-Kehitysyhteístyössä rikkaat teollisuusmaat pyrkivät vaikuttamaan köyhien kehitysmaiden tilaan ja asemaan. Kehitysyhteistyön muotoja ovat

-virallinen kehitysapu (kahden- tai monenkeskistä, sis. joko lahja-apua tai kulutusluottoa

- vapaaehtoinen järjestöjen kehitysapu

- yksityinen rahoitusapu

1. Erilaisten kehittyneisyysmittareiden avulla pyritään seuraamaan eri maiden kehittyneisyyden tasoa ja ihmisten elintasoa sekä -olosuhteita. Eri maiden väliset kehittyneisyyserot aiheuttavat jännitteitä, ja tätä eroa pyritään tasoittamaan antamalla maille kehitysapua.

2.

Yleisin kehittyneisyyden mitta on bruttokansantuote, BKT, jolla tarkoitetaan vuoden aikana valtiossa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen yhteisarvoa asukasta kohden. BKT on yleensä helposti saatavissa ja vertailtavissa oleva mittariluku, mutta ei ole ongelmaton. Se ei mm. ota huomioon omavaraistaloutta, eikä kerro tulojen jakautumisesta asukkaiden kesken. BKT ei myöskään kerro mitään ympäristön tai elämisen laadusta, jonka vuoksi sen rinnalle tarvutaan muitakin mittareita, kuten esim. väestömäärän kasvunopeus vuodessa ja eliniän odote.
Paras tulos saadaan yhdistettyjen kehittyneisyysindikaattoreiden avulla. Niistä käytetyin on HDI (human development index), joka sisältää eliniän odotteen, aikuisiän lukutaitoisuuden, koulutukseen osallistuvien määrän nuorista, sekä väestön ostovoiman. Se kuvaakin BKT:ta paremmin sosiaalista hyvinvointia.
ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari; huomioi esim.. julkisen terveydenhoidon menot ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön.

3. Kehitysyhteistyön mutoihin kuuluu virallinen kehitysapu (lahja-apua; raha, hyödykkeet, asiantuntija-apu, tai kehitysluottoja; pitkä maksuaika nimellisellä korolla), vapaaehtoinen kehitysapu (Punaisen Ristin yms. järjestöjen apu), sekä yksityinen rahoitus (kaupallisia luottoja, teollisuusinvestointeja).
Kehitysyhteistyöllä voidaan saada paljon hyvää aikaan; parantaa kehitysmaan taloudellista tilannetta ja ihmisten hyvinvointia, mutta sitä voi myös kritisoida mm. avun menosta vääriin kohteisiin, maan sisäisten tuloerojen kasvattamisesta sekä kehitysmaan hallintoon sekaantumisesta.

4. a) Kehitysmaat ovat usein etelän köyhiä valtioita, ja pääasiassa entisiä siirtomaita. Suurin osa maailman väestöstä elää kehitysmaissa, ja väestön määrä kasvaa nopeasti. Huonosta taloudellisesta tilanteesta johtuen kehitysmaissa käytetään luonnonvaroja usein lyhytnäköisesti, eikä ympäristöongelmia pohdita.
b) -Vähiten kehittyneet kehitysmaat: luonnonvarojen vähyys tai niiden alhainen käyttö, maatalouden heikko tuotto johtaa aliravitsemukseen ja väestön terveydellisiin ongelmiin. Teollisuus ja vienti vähäistä, talous velkaantunutta ja luonnonvaroja joudutaan ostamaan ulkomailta. Esim. Sierra Leone.
-Vastateollistuvat maat (NIC-maat) ovat edenneet pidemmälle luonnonvarojen hyödyntämisessä ja teollisessa jatkojalostuksessa. Ulkomaankaupalla pyritään parantamaan valtion sisäisiä oloja. Houkuttelevat länsimaisia yrityksiä halvalla työvoimalla. Esim. Brasilia.
-Kehitysmaiden keskiryhmällä saatta olla hyvät bkt-arvot, mutta varat ovat yleensä maiden sisällä keskittyneet harvojen käsiin. Valtioiden väliset ja sisäiset erot ovat suuret. Mm. öljyä vievät Lähi-idän maat, esim. Saudi-Arabia.

5. Suomi on Turkkiin ja Intiaan verrattuna hyvin kehittynyt maa; hedelmällisyysluku on pienempi kuin Turkissa ja Intiassa, elinajanodote pidempi ja lukutaitoisuus 100%. Myös BKT on suuri. Turkissa lukutaitoisuus on myös melko hyvä, mutta alhaisempi naisilla kuin miehillä. Elinajanodote on hieman lyhyempoi kuin Suomessa, ja BKT yli puolet pienempi kuin Suomessa.
Intia on näistä kolmesta maista kaikkein kehittymättömin, jonka näkee korkeasta hedelmällisyysluvusta, alhaisesta lukutaidosta ja naisten ja miesten lukutaidon isosta erosta. Bruttokansantuote on todella pieni maan hedelmällisyyslukuun nähden.

Maailmankauppa

- Maailman jakautuminen köyhiin kehitysmaihin ja rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin näkyy alueiden tuotantotyypeissä; kehitysmaat lähinnä tuottavat teollisuusraaka-aineita teollisuusmaille, jotka jatkojalostavat ne valmiiksi tuotteiksi. Tästä hyötyvät teollisuusmaat kehitysmaita enemmän.

-Maailmankauppaa on aina pyritty rajoittamaan erilaisin tavoin; ennen erityisesti valtiokohtaisilla tullijärjestelmillä, nykyään puolestaan panostetaan valtioiden välisiin tullisopimuksiin.

-Tulliliittojen sisällä kaupankäynti saattaa olla vapaata, mutta ulkopuolisten maiden/liittojen kanssa kontrolloitua.

-Maailmankauppaa pyritään hoitamaan kansainvälisten sopimusten, järjestöjen ja alueellisten integraatioiden avulla. Maailmankauppaa ohjailevia järjestöjä ovat mm. WTO ja OECD.

-Alueellisessataloudellisessa integraatiossa valtiot, talousalueet ja poliittiset suuralueet muodostavat taloudellisen yhteistyöjärjestelmän, joka voi toimia;
-vapaakauppaliittojen, (luovutaan alkuperäsiten teollisuustuotteiden tulleista)
-tulliliittojen, (asettavat yhdenmukaisia tullimaksuja liiton ulkopuolisille maille)
-yhteismarkkina-alueiden, (mm. maatalousmarkkinat yhdenmukaiset ja työvoiman sekä pääoman liikkumisrajoitukset on poistettu)
-talousliittojen kautta (talous- ja sosiaalipolitiikka on yhdenmukainen jäsenmaita sitova ylikansallinen elin, jäsenmailla yhteinen valuutta, jne. osin EU)

-Taloudellinen integraatio siis sisältää usein myös poliittisia tavoitteita; uuteen valtioon pyritään vanhojen kustannuksella.

-Monikansalliset yritykset ovat alkaneet tulla valtiokeskeisen maailmankaupan rinnalle,ja pystyvät käymään kauppaa eri liittojen sisällä.

-Maailmantalous jäsentyy vahvasti kolmen ytimen ympärille, joiden teollisuuden perusedellytykset ovat huippuluokkaa. Nämä eivät kuitenkaan tule toimeen ilman periferiaansa, joka toimii esim. markkina-alueena. Ytimet vaikutusalueineen:
-EU: P-Afrikka, L-Itä, Itäinen Eurooppa
-Yhdysvallat: Kanada, Latinalainen Amerikka
-Japani: Kaakkois-Aasia, Tyynen valtameren piiri

-Perifeerisetkin alueet kuitenkin kehittyvät, ja jotkut pyrkivät vahvistamaan asemaansa maailmankaupassa; esim. Brasilia, Kiina, Venäjä ja Intia. Nykyisten teollisuusytimien rinnalle saattaa kasvaa myös uusia, paikallisia kasvukeskuksia.

-Uudella teknologialla on ollut vaikutuksensa maailmankauppaan, tehden erityisesti tavallisen kuluttajan kaupankäynnistä entistä globaalimpaa mahdollistamalla nettikaupan.

Tehtävät:
1. -primaarisektori: alkutuotannon (tuottaa suoraan raaka-aineita) sektori
-sekundaarisektori:perustuotannon (tuotteiden jalostus, teollisuus) sektori
-tertiäärisektori: palvelutuotannon (esim. liikennejärjestelmät, kaupan toiminnot) sektori

2. -maaimankauppa: eri valtioiden rajat ylittävää kauppaa, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Pyritään säätelemään mm. erilaisilla talousliitoilla.
-Reilu kauppa: järjestö, joka pyrkii takaamaan kehitysmaiden tuottajille, esim. kahvinviljelijöile kunnon maksun tuotteistaan ja kehittämään alueiden tuotantotapoja sekä työolosuhteita.

3. Kahtia jakautuneesta maailmasta voidaan puhua koska maapallo jakautuu rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin ja köyhiin, vähemmän kehittyneisiin eteläisiin kehitysmaihin.

5. Maailmankauppaa säädellään, koska tietyt valtiot haluavat itselleen ja kauppakumppaneilleen parhaat kauppamahdollisuudet, toiset taas haluavat poistaa globaalin kaupan rajoitteita. Säätelykeinoja ovat mm. vapaakauppaliitot, tulliliitot, yhteismarkkina-alueet ja talousliitot.

Matkailu

Matkailijana pidetään henkilä, joka viettää väh. yhden yön oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Matkailu voi olla joko vapaa-ajanmatkailua tai työmatkailua. Matkailijan näkökulmasta ympäristö jakautuu erilaisiin matkustusvyöhykkeisiin; päivämatkailu, viikonloppumatkailu ja lomamatkailu.

Matkailu on viime aikoina yleistynyt mm. parantuneen taloudellisen tilanteen ja vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi, ja onkin kehittynyt yhdeksi maailman merkittävimmistä elinkeinoista.
Matkailu kuitenkin keskittyy sinne, missä sillä on parhaat toimintaedellytykset, ja jakaa näin maapalloa eriarvoisiin alueisiin,

Matkakohteen valinnassa vaikuttavat vetovoimatekijät, jotka houkuttavat matkailijoita alueelle. Esim. kiinnostava kulttuuri, historialliset muistomerkit tai luonnonpuistot. Tärkeimpiä matkailualueita ovat Eurooppa ja Pohjois- Amerikka, joista sekä lähdetään lomalle että valitaan matkakohde.

Matkailun vaikutus on hyvin monialainen. Se saattaa vaikuttaa matkailijan ajatusmaailmaan ja identiteetin muotoutumiseen, jonka lisäksi sillä voi olla laajempia sosiaalisia ja kulttuurisia seurauksia ja ympäristövaikutuksia. Matkailu vaikuttaa kohdemaassa mm. taloudellisesti ja työllistävästi, ympäristöä kuluttavasti ja saastuttavasti, mutta joskus myös luontoa suojelevasti.

1. a) Matkailun ydinalueisiin kuuluu Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, koska niistä sekä lähdetään lomalle että valitaan matkan kohdealue.
b) Vuoden 2002 top ten- matkailumaiden kärkisijan saaneen Ranskan turistimäärä suhteessa valtion väkilukuun on suuri (129 turistia/100 asukasta), jolloin todennäköisesti moni ranskalainen saa toimeentulonsa matkailusta. Listan kakkosmaan, Espanjan, tilanne on sama kuin Ranskan.
c)Matkailu kasvaa mm. väestön vaurastumisen ja vapaa-ajan lisääntymisen, sekä liikenteen teknologian kehittymisen ja matkakustannusten laskemisen seurauksena. Myös kohdemaan sisä- ja ulkopoliittisten olojen vakiintuneisuus, lähtöalueiden läheisyys, kohdemaan kehittynyt palvelutaso sekä infrastruktuuri ja sijainti vaikuttavat myönteisesti matkailun määrään.

2. Matkailusta syntyviä ongelmia:
-maaston kuluminen
-jätteiden määrän kasvu ympäristössä
-melusaaste luonnonalueilla
-kasvava luonnonvarojen kulutus