Kansainvälinen yhteistyö ja globalisaatio

Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

Kansallisuusaate on vaikuttanut voimakkaasti valtioiden syntyyn; sen mukaan kansa, joka on yhtenäinen niin kielen, uskonnon, ideologian kuin rodunkin perusteella, haluaa erottua muista kansoista perustamalla oman valtion. Maailmassa on tällä hetkellä yli 200 itsenäistä valtiota.

Kaikki valtioiden rajat eivät kuitenkaan ole kansallisuuksien rajoja, vaan valtion sisällä voi olla useita kansallisuuksia tai se saattaa pirstoa jonkin yhtenäisen kansallisuusalueen.

Yhteistyön ja myös omien etujensa turvaamiseksi valtiot ovat perustaneet erilasia taloudellisia, sotilaallisia ja poliittisia liittoja.

Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.

Kylmän sodan jälkeen esiin nousseen yhdentymis- eli integraatioajatuksen mukaan nopean taloudellisen kasvun sekä hyvinvoinnin lisäämisen ajatellaan olevan mahdollista vain eri valtioiden välisen yhteistyön avulla

Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.

Globalisaatio on viime aikoina kiihtynyt erityisesti uusien tietoliikenneyhteyksien ansiosta: yhä enemmän informaatiota kulkee yli valtion ja kansallisten rajojen.

Globalisaation merkityksestä voidaan olla montaa mieltä; toisista se on huono asia, sillä tuloerot kasvavat ja pienet paikalliset kulttuurit ovat joutuneet väistymään valtakulttuurien tieltä, toisista hyvä, sillä hyvinvointi ja maailmanmarkkinat ovat kasvaneet.

1. Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

2. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan valtioiden erilaisuuden takia; aineelliset ja henkiset voimavarat ovat jakautuneet epätasaisesti ja yhteistyön avulla voidaan kontrolloida valtioiden välistä työnjakoa. Sen avulla voidaan vaikuttaa myös globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai nopeaan väestönkasvuun, jotka eivät ole suoraan minkään tietyn valtion ratkaistavissa.

3. Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.
Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.