Maailmankauppa

- Maailman jakautuminen köyhiin kehitysmaihin ja rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin näkyy alueiden tuotantotyypeissä; kehitysmaat lähinnä tuottavat teollisuusraaka-aineita teollisuusmaille, jotka jatkojalostavat ne valmiiksi tuotteiksi. Tästä hyötyvät teollisuusmaat kehitysmaita enemmän.

-Maailmankauppaa on aina pyritty rajoittamaan erilaisin tavoin; ennen erityisesti valtiokohtaisilla tullijärjestelmillä, nykyään puolestaan panostetaan valtioiden välisiin tullisopimuksiin.

-Tulliliittojen sisällä kaupankäynti saattaa olla vapaata, mutta ulkopuolisten maiden/liittojen kanssa kontrolloitua.

-Maailmankauppaa pyritään hoitamaan kansainvälisten sopimusten, järjestöjen ja alueellisten integraatioiden avulla. Maailmankauppaa ohjailevia järjestöjä ovat mm. WTO ja OECD.

-Alueellisessataloudellisessa integraatiossa valtiot, talousalueet ja poliittiset suuralueet muodostavat taloudellisen yhteistyöjärjestelmän, joka voi toimia;
-vapaakauppaliittojen, (luovutaan alkuperäsiten teollisuustuotteiden tulleista)
-tulliliittojen, (asettavat yhdenmukaisia tullimaksuja liiton ulkopuolisille maille)
-yhteismarkkina-alueiden, (mm. maatalousmarkkinat yhdenmukaiset ja työvoiman sekä pääoman liikkumisrajoitukset on poistettu)
-talousliittojen kautta (talous- ja sosiaalipolitiikka on yhdenmukainen jäsenmaita sitova ylikansallinen elin, jäsenmailla yhteinen valuutta, jne. osin EU)

-Taloudellinen integraatio siis sisältää usein myös poliittisia tavoitteita; uuteen valtioon pyritään vanhojen kustannuksella.

-Monikansalliset yritykset ovat alkaneet tulla valtiokeskeisen maailmankaupan rinnalle,ja pystyvät käymään kauppaa eri liittojen sisällä.

-Maailmantalous jäsentyy vahvasti kolmen ytimen ympärille, joiden teollisuuden perusedellytykset ovat huippuluokkaa. Nämä eivät kuitenkaan tule toimeen ilman periferiaansa, joka toimii esim. markkina-alueena. Ytimet vaikutusalueineen:
-EU: P-Afrikka, L-Itä, Itäinen Eurooppa
-Yhdysvallat: Kanada, Latinalainen Amerikka
-Japani: Kaakkois-Aasia, Tyynen valtameren piiri

-Perifeerisetkin alueet kuitenkin kehittyvät, ja jotkut pyrkivät vahvistamaan asemaansa maailmankaupassa; esim. Brasilia, Kiina, Venäjä ja Intia. Nykyisten teollisuusytimien rinnalle saattaa kasvaa myös uusia, paikallisia kasvukeskuksia.

-Uudella teknologialla on ollut vaikutuksensa maailmankauppaan, tehden erityisesti tavallisen kuluttajan kaupankäynnistä entistä globaalimpaa mahdollistamalla nettikaupan.

Tehtävät:
1. -primaarisektori: alkutuotannon (tuottaa suoraan raaka-aineita) sektori
-sekundaarisektori:perustuotannon (tuotteiden jalostus, teollisuus) sektori
-tertiäärisektori: palvelutuotannon (esim. liikennejärjestelmät, kaupan toiminnot) sektori

2. -maaimankauppa: eri valtioiden rajat ylittävää kauppaa, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Pyritään säätelemään mm. erilaisilla talousliitoilla.
-Reilu kauppa: järjestö, joka pyrkii takaamaan kehitysmaiden tuottajille, esim. kahvinviljelijöile kunnon maksun tuotteistaan ja kehittämään alueiden tuotantotapoja sekä työolosuhteita.

3. Kahtia jakautuneesta maailmasta voidaan puhua koska maapallo jakautuu rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin ja köyhiin, vähemmän kehittyneisiin eteläisiin kehitysmaihin.

5. Maailmankauppaa säädellään, koska tietyt valtiot haluavat itselleen ja kauppakumppaneilleen parhaat kauppamahdollisuudet, toiset taas haluavat poistaa globaalin kaupan rajoitteita. Säätelykeinoja ovat mm. vapaakauppaliitot, tulliliitot, yhteismarkkina-alueet ja talousliitot.