Lisätehtäviä 2

Soditaanko tulevaisuudessa puhtaasta vedestä?

1. Käyttökelpoista, suolatonta vettä on maailmassa vain rajallisesti (2,5% kaikista maapallon vesovaroista), ja siitäkin osa on sitoutuneena jäävuoriin. Suolatonta pohjavettä on lähes kaikkialla, mutta sen määrä vaihtelee suuresti alueittain mm. maaston pinnanmuotojen mukaan. Teollisuusvaltioissa vedenkulutus on suurta; vettä kulutetaan kotitalouksissa huolettomasti ja käytetään viljelyksien keinokasteluun. Samalla veden tarve kasvaa kasvamistaan. Kehitysmaissa puhtaasta vedestä on puutetta päivittäin, ja ihmiset joutuvat tulemaan toimeen vain minimaalisella määrällä vettä teollisuusmaiden asukkaisiin verrattuna. Joet virtaavat useiden valtioiden läpi, ja niiden puhtaasta vedestä tulee helposti kiistaa, sillä jos yksi valtio rakentaa esim. vesivoimalan joen yläjuoksulle, kärsivät alajuoksun valtiot tästä heti.

2. Vesivarannot ovat kaikkein pienimmät päiväntasaajan alueella sijaitsevissa Algeriassa, Libyassa, Egyptissä, Tunisiassa, Saudiarabiassa ja Yemenissä ja Omanissa. Mm. kuumuus vaikuttaa siihen, että alueilla on pulaa vedestä. Tämä johtaa mm. maan aavikoitumiseen, jolloin viljelykelpoista maata on vain vähän, ja asutus on tämän seurauksena todella vähäistä.

3. Veden käyttö on runsasta mm. Yhdysvaltain alueella, Venäjällä, Australiassa, Pohjoismaissa ja eteläisen Afrikan alueella. Teollisuusmaissa veden kulutus on runsasta suuren ja ostovoimaisen ihmismäärän vuoksi, myös keinokasteluun kulutetaan paljon vettä. Syitä joidenkin maiden vedenkulutukseen en todellakaan osaa sanoa, koska kartta eikä kirja yleensäkään valaissut asian syitä juuri lainkaan.. Tämä voisi oikeasti kyllä olla kiinnostavaa tietää.....

Energialähteet

5. Tämän hetken merkittävimmät öljynporausalueet sijaitsevat Lähi-idän maissa, USA:ssa, Venäjällä, Norjassa ja Etelä- Amerikassa. Maaöljystä saadaan energiaa sitä polttamalla, ja sitä käytetään myös muovin valmistuksessa. Maaöljy on uusiutumaton energianlähde, ja nykyisellä kulutuksella se ei tule riittämään enää kovin pitkäksi aikaa. Maaöljyn käytön haittoja ovat mm. siitä aiheutuvat päästöt, öljyn epätasainen jakaantuminen ja hinnan muutokset. Eri valtiot ja yhtiöt myös kilpailevat keskenään maailman rajallisista öljyvaroista. 

Lisätehtäviä

Luonnonvarojen luokittelu, käyttö ja riittävyys:

1. Aineellisilla luonnonvaroilla (esim. kulta, öljy) tarkoitetaan asioita ja tuotteita, joita hankitaan tarpeiden tyydyttämiseksi ja joilla voidaan käydä kauppaa. Mitä suurempi kysyntä ja pienempi tarjonta luonnonvaralla on, sitä suurempi hinta.
Aineettomilla luonnonvaroilla tarkoitetaan esim. luonnon esteettistä arvoa, jolle ei yleensä voida asettaa hintaa.

2. Uusiutuvia luonnonvaroja on käytössä joko rajattomasti tai ne uusiutuvat nopeasti. Esimerkiksi auringon säteilyenergia ja geoterminen energia. Uusiutumattomia luonnonvaroja on vain rajallinen, käytössä hupeneva määrä. Esimerkiksi fossiiliset polttoiaineet kivihiili, öljy ja maakaasu.
Osa luonnonvarat ovat ehdollisesti uusiutuvia, eli ne uusiutuvat järkevällä käsittelyllä. Esimerkiksi metsät, viljava maaperä ja kalastus.

4. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan "kehitystä, jossa nykyisen sukupolven tarpeet tyydytetään heikentämättä tulevien sukupolvien mahdollisuuksia omien tarpeidensa tyydyttämiseen" esimerkiksi käyttämällä uusiutumattomien luonnonvarojen sijaan uusituvia luonnonvaroja. Kestävä kehitys jakautuu taloudelliseen, ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen.

5. a) Uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä voidaan pitkittää kierrättämällä niistä tehtyjä tuotteita; esim. metallia kierrätetään ja käytetään uudelleen, sekä käyttämällä niiden rinnalla uusiutuvia energialähteitä.
b) Kotonamme edistetään uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä pyrkimällä kierrättämään lähes kaikki jätteet, sekä käymällä kirpputoreilla.
c) Kestävän kehityksen puolesta voisin käyttää vielä enemmän julkisia liikennevälineitä ja tarkkailemalla enemmän ostotapojani.

Asutuksen jakautuminen maapallolla:

1. a)Väentiheys on keskiarvoluku, joka kertoo asukkaiden määrän pinta-alayksikköä kohden. Väentiheys voidaan arvioida vaikka jokaiselle valtiolle erikseen ja sen avulla voidaan saada tietoa maapallon väestön jakautumisesta eri alueille.
b)Oikumeeni tarkoittaa ihmisten asuttamaa aluetta. Tämä on vain viidennes maapallon pinta-alasta.
c)Anoikumeeni tarkoittaa maapallon asuttamatonta aluetta.
d)Valtio koostuu sekä ydin- ja reuna-alueista. Ydinalue on alue jossa asutus on tiheää, palvelujen määrä runsas, maankäyttö tehokasta ja liikenneverkko monipuolinen.
e) Reuna-alueet ovat harvemmin asuttuja sekä tehottomamman maankäytön alueita.
f)Urbanisaatiolla eli kaupungistumisella tarkoitetaan kehitystä, jossa yhä kasvava määrä väestöstä muuttaa asumaan tiheän asutuksen alueelle.
g)Taajama on asutustihentymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja jossa talojen välinen etäisyys on enintään 200 metriä.

2. Asutuksen sijoittumiseen vaikuttavat mm. luonnonympäristö (alueille, joissa olosuhteet maataloudelle ovat suotuisat, muuttaa myös ihmisiä), yksilön vaihtelunhalu (esim. maalta kaupunkiin tms.), taloudelliset (esim. verotus), sosiaaliset (esim. tavat) ja poliittiset (esim. olojen vakaus) tekijät.

Vielä 4 tehtävää tulossa maanantain aikana..

Kansainvälinen yhteistyö ja globalisaatio

Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

Kansallisuusaate on vaikuttanut voimakkaasti valtioiden syntyyn; sen mukaan kansa, joka on yhtenäinen niin kielen, uskonnon, ideologian kuin rodunkin perusteella, haluaa erottua muista kansoista perustamalla oman valtion. Maailmassa on tällä hetkellä yli 200 itsenäistä valtiota.

Kaikki valtioiden rajat eivät kuitenkaan ole kansallisuuksien rajoja, vaan valtion sisällä voi olla useita kansallisuuksia tai se saattaa pirstoa jonkin yhtenäisen kansallisuusalueen.

Yhteistyön ja myös omien etujensa turvaamiseksi valtiot ovat perustaneet erilasia taloudellisia, sotilaallisia ja poliittisia liittoja.

Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.

Kylmän sodan jälkeen esiin nousseen yhdentymis- eli integraatioajatuksen mukaan nopean taloudellisen kasvun sekä hyvinvoinnin lisäämisen ajatellaan olevan mahdollista vain eri valtioiden välisen yhteistyön avulla

Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.

Globalisaatio on viime aikoina kiihtynyt erityisesti uusien tietoliikenneyhteyksien ansiosta: yhä enemmän informaatiota kulkee yli valtion ja kansallisten rajojen.

Globalisaation merkityksestä voidaan olla montaa mieltä; toisista se on huono asia, sillä tuloerot kasvavat ja pienet paikalliset kulttuurit ovat joutuneet väistymään valtakulttuurien tieltä, toisista hyvä, sillä hyvinvointi ja maailmanmarkkinat ovat kasvaneet.

1. Globalisaatiolla tarkoitetaan ihmisten toimintojen maailmanlaajuistumista, jossa vuorovaikutus maailman eri osien välillä tiivistyy.

2. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan valtioiden erilaisuuden takia; aineelliset ja henkiset voimavarat ovat jakautuneet epätasaisesti ja yhteistyön avulla voidaan kontrolloida valtioiden välistä työnjakoa. Sen avulla voidaan vaikuttaa myös globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen tai nopeaan väestönkasvuun, jotka eivät ole suoraan minkään tietyn valtion ratkaistavissa.

3. Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvat miltei kaikki maapallon itsenäiset valtiot. YK:n jäsenmaiden kesken on sovittu yhtenäisistä periaatteista joiden mukaan kansainvälisen vuorovaikutuksen tulee tapahtua. YK:n periaatteet ovat kuitenkin useimmiten lakien sijaan periaatteita, joten valtioiden välinen vuorovaikutus järjestetään usein joko kahden- tai monenkeskisten vapaaehtoisten sopimusten avulla.
Esimerkki integraatioajatuksen toteutumisesta on EU (Euroopan unioni), jonka jäsenvaltiot sitoutuvat työskentelemään rauhan, vaurauden ja hyvinvoinnin edistämiseksi Euroopassa. EU:n voidaan katsoa olevan enemmän kuin kansainvälinen järjestö.

Energialähteet

Maapallon tärkein energianlähde on auringonsäteily, josta ihminen pystyy suoraan hyödyntämään vain pieniä määriä.

Uusiutumattomia energianlähteitä ei enää synny uudestaan/niitä syntyy niin hitaasti etteivät ne ehdi korvata jo käytössä olevia varoja; maaöljy, kivihiili, maakaasu, turve ja uraani. Suurin osa maailman energiatarpeestä täytetään juuri näiden avulla.

Maaöljy on tärkeää maapallon energiantuotannolle, ja sen on arvioitu nykyisellä kulutuksella riittävän muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Uusia esiintymiä etsitään jatkuvasti ja suurin osa varoista sijaitsee Lähi-idässä.

Myös maakaasun käyttö on lisääntynyt ja sen arvioidaan riittävän vuosisadan loppupuolelle. Sekin on maaöljyn tapaan syntynyt eloperäisestä aineksesta. Merkittävimmät maakaasuvarat sijaitsevat Lähi-idässä, Venäjällä ja Yhdysvalloissa.

Kivihiili on toiseksi tärkein polttoaine, ja syntynyt myös orgaanisesta aineksesta. Se on fossiilisista energialähteistä vanhin.

Turve uusiutuu hitaasti soissa, ja laajimmat suoalueet sijaitsevat pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä. Turvetta käytetään polttoaineena energiantuotantolaitoksissa, mutta sitä voidaan hyödyntää muillakin aloilla.

Uusiutumatonta uraania käytetään ydinvoiman polttoaineena. Se on tärkeää erityisesti läntisille teollisuusmaille, ja sen käyttö lisääntyy jatkuvasti. Käyttöön liittyy kysymyksiä esim. turvallisuusriskeistä ja ydinjäteongelmasta.

Uusiutuvia energialähteitä luonto tuottaa jatkuvasti, ja niihin kuuluvat mm. aurinko- ja vesivoima.

Aurinkoenergiaa käytetään nykyisin varsin vähän, suotuisimmat alueet sen käyttöön ovat trooppiset alueet. Panostamalla aurinkoenergiaan voitaisiin korvata uusiutumattomia energialähteitä.

Vesivoimaa käytetään valjastamalla jokien virtauksia, ja sitä käytetään runsaasti esim. Norjassa. Jokien patoamisella voi kuitenkin olla suuria ympäristövaikutuksia.

Tuulivoiman käyttö on kannattavaa merten rannoilla ja muilla tuulisilla paikoilla. Tuulivoimalla ei juuri ole muita haittavaikutuksia kuin melusaaste ja niiden pitäminen maisemaa pilaavina.

Aaltojen ja vuoroveden liikkeitä käytetään valtamerten rannikoilla, esim. Iso-Britanniassa, mutta näiden voimaloille sopivia paikkoja on vain vähän.

Biomassan polttaminen synnyttää biokaasua, jota käytetään energialähteenä. Käyttö on kuitenkin vielä melko vähäistä.

Maan pintaosiin kesän aikana varastoituvaa auringon lämpöenergiaa käytetään maalämpönä.

Islannissa geotermistä energiaa käytetään mm. talojen lämmitykseen. Sitä tuotetaan käyttäen hyväksi maan sisältä kumpuavaa lämpöä.

Maapallon kehittyneisyyserot

- Hyvinvoinnin edellytykset eri valtioissa vaihtelevat, ja globalisaatiosta huolimatta moni valtio jää taloudellisesti jälkeen muista. Tämä aiheuttaa jännitteitä valtioiden välillä ja niiden sisällä. Aluepolitiikalla sekä kansainvälisillä sopimuksilla pyritäänkin tasoittamaan kehittyneisyyseroja.

-Kehittyneisyyden tason mittaamiseen voidaan käyttää useita eri mittareita. Mittaamista kuitenkin hankaloittaa mm. tilastomateriaalin puutteellisuus sekä epätarkkuus, ja alueittain ja ajoittain vaihtelevat kunkin henkilön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät.

-Yleisin kehittyneisyyden mitta on bruttokansantuote, BKT, jolla tarkoitetaan vuoden aikana valtiossa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen yhteisarvoa asukasta kohden. BKT on yleensä helposti saatavissa ja vertailtavissa oleva mittariluku, mutta ei ole ongelmaton. Se ei mm. ota huomioon omavaraistaloutta, eikä kerro tulojen jakautumisesta asukkaiden kesken.

-BKT ei myöskään kerro mitään ympäristön tai elämisen laadusta, jonka vuoksi sen rinnalle tarvutaan muitakin mittareita, kuten esim. väestömäärän kasvunopeus vuodessa ja eliniän odote.

- Paras tulos saadaan yhdistettyjen kehittyneisyysindikaattoreiden avulla. Niistä käytetyin on HDI (human development index), joka sisältää eliniän odotteen, aikuisiän lukutaitoisuuden, koulutukseen osallistuvien määrän nuorista, sekä väestön ostovoiman. Se kuvaakin BKT:ta paremmin sosiaalista hyvinvointia.

-ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari; huomioi esim.. julkisen terveydenhoidon menot ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön.

- Maapallo näyttää jakautuvat rikkaaseen, teollistuvaan pohjoiseen ja köyhään, vastateollistuvaan etelän kehitysmaihin. Tuloerot jatkavat syvenemistään; väestö kasvaa voimakkaasti köyhissä kehitysmaissa, kun taloudellinen tuotanto keskittyy teollisuusmaihin.

-Kehittyneisyyserot ovat johtaneet luonnonvarojen lyhytnäköiseen käyttämiseen, ja ympäristön suojelu jääkin paremmin toimeen tulevien valtioiden varaan. Nykyinen tilanne synnyttää sekä sisäisiä että eri valtioiden välisiä jännitteitä.

-Kehitysmaidenkin välillä on eroja; ne voidaan jakaa:

-vähiten kehittyneisiin kehitysmaihin

-vastateollistuviin kehitysmaihin (NCI-maat)

-ns. kehitysmaiden keskiryhmä (öljyä vievät Lähi-idän maat)

-Kehitysyhteístyössä rikkaat teollisuusmaat pyrkivät vaikuttamaan köyhien kehitysmaiden tilaan ja asemaan. Kehitysyhteistyön muotoja ovat

-virallinen kehitysapu (kahden- tai monenkeskistä, sis. joko lahja-apua tai kulutusluottoa

- vapaaehtoinen järjestöjen kehitysapu

- yksityinen rahoitusapu

1. Erilaisten kehittyneisyysmittareiden avulla pyritään seuraamaan eri maiden kehittyneisyyden tasoa ja ihmisten elintasoa sekä -olosuhteita. Eri maiden väliset kehittyneisyyserot aiheuttavat jännitteitä, ja tätä eroa pyritään tasoittamaan antamalla maille kehitysapua.

2.

Yleisin kehittyneisyyden mitta on bruttokansantuote, BKT, jolla tarkoitetaan vuoden aikana valtiossa tuotettujen tuotteiden ja palvelujen yhteisarvoa asukasta kohden. BKT on yleensä helposti saatavissa ja vertailtavissa oleva mittariluku, mutta ei ole ongelmaton. Se ei mm. ota huomioon omavaraistaloutta, eikä kerro tulojen jakautumisesta asukkaiden kesken. BKT ei myöskään kerro mitään ympäristön tai elämisen laadusta, jonka vuoksi sen rinnalle tarvutaan muitakin mittareita, kuten esim. väestömäärän kasvunopeus vuodessa ja eliniän odote.
Paras tulos saadaan yhdistettyjen kehittyneisyysindikaattoreiden avulla. Niistä käytetyin on HDI (human development index), joka sisältää eliniän odotteen, aikuisiän lukutaitoisuuden, koulutukseen osallistuvien määrän nuorista, sekä väestön ostovoiman. Se kuvaakin BKT:ta paremmin sosiaalista hyvinvointia.
ISEW on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin mittari; huomioi esim.. julkisen terveydenhoidon menot ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön.

3. Kehitysyhteistyön mutoihin kuuluu virallinen kehitysapu (lahja-apua; raha, hyödykkeet, asiantuntija-apu, tai kehitysluottoja; pitkä maksuaika nimellisellä korolla), vapaaehtoinen kehitysapu (Punaisen Ristin yms. järjestöjen apu), sekä yksityinen rahoitus (kaupallisia luottoja, teollisuusinvestointeja).
Kehitysyhteistyöllä voidaan saada paljon hyvää aikaan; parantaa kehitysmaan taloudellista tilannetta ja ihmisten hyvinvointia, mutta sitä voi myös kritisoida mm. avun menosta vääriin kohteisiin, maan sisäisten tuloerojen kasvattamisesta sekä kehitysmaan hallintoon sekaantumisesta.

4. a) Kehitysmaat ovat usein etelän köyhiä valtioita, ja pääasiassa entisiä siirtomaita. Suurin osa maailman väestöstä elää kehitysmaissa, ja väestön määrä kasvaa nopeasti. Huonosta taloudellisesta tilanteesta johtuen kehitysmaissa käytetään luonnonvaroja usein lyhytnäköisesti, eikä ympäristöongelmia pohdita.
b) -Vähiten kehittyneet kehitysmaat: luonnonvarojen vähyys tai niiden alhainen käyttö, maatalouden heikko tuotto johtaa aliravitsemukseen ja väestön terveydellisiin ongelmiin. Teollisuus ja vienti vähäistä, talous velkaantunutta ja luonnonvaroja joudutaan ostamaan ulkomailta. Esim. Sierra Leone.
-Vastateollistuvat maat (NIC-maat) ovat edenneet pidemmälle luonnonvarojen hyödyntämisessä ja teollisessa jatkojalostuksessa. Ulkomaankaupalla pyritään parantamaan valtion sisäisiä oloja. Houkuttelevat länsimaisia yrityksiä halvalla työvoimalla. Esim. Brasilia.
-Kehitysmaiden keskiryhmällä saatta olla hyvät bkt-arvot, mutta varat ovat yleensä maiden sisällä keskittyneet harvojen käsiin. Valtioiden väliset ja sisäiset erot ovat suuret. Mm. öljyä vievät Lähi-idän maat, esim. Saudi-Arabia.

5. Suomi on Turkkiin ja Intiaan verrattuna hyvin kehittynyt maa; hedelmällisyysluku on pienempi kuin Turkissa ja Intiassa, elinajanodote pidempi ja lukutaitoisuus 100%. Myös BKT on suuri. Turkissa lukutaitoisuus on myös melko hyvä, mutta alhaisempi naisilla kuin miehillä. Elinajanodote on hieman lyhyempoi kuin Suomessa, ja BKT yli puolet pienempi kuin Suomessa.
Intia on näistä kolmesta maista kaikkein kehittymättömin, jonka näkee korkeasta hedelmällisyysluvusta, alhaisesta lukutaidosta ja naisten ja miesten lukutaidon isosta erosta. Bruttokansantuote on todella pieni maan hedelmällisyyslukuun nähden.

Maailmankauppa

- Maailman jakautuminen köyhiin kehitysmaihin ja rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin näkyy alueiden tuotantotyypeissä; kehitysmaat lähinnä tuottavat teollisuusraaka-aineita teollisuusmaille, jotka jatkojalostavat ne valmiiksi tuotteiksi. Tästä hyötyvät teollisuusmaat kehitysmaita enemmän.

-Maailmankauppaa on aina pyritty rajoittamaan erilaisin tavoin; ennen erityisesti valtiokohtaisilla tullijärjestelmillä, nykyään puolestaan panostetaan valtioiden välisiin tullisopimuksiin.

-Tulliliittojen sisällä kaupankäynti saattaa olla vapaata, mutta ulkopuolisten maiden/liittojen kanssa kontrolloitua.

-Maailmankauppaa pyritään hoitamaan kansainvälisten sopimusten, järjestöjen ja alueellisten integraatioiden avulla. Maailmankauppaa ohjailevia järjestöjä ovat mm. WTO ja OECD.

-Alueellisessataloudellisessa integraatiossa valtiot, talousalueet ja poliittiset suuralueet muodostavat taloudellisen yhteistyöjärjestelmän, joka voi toimia;
-vapaakauppaliittojen, (luovutaan alkuperäsiten teollisuustuotteiden tulleista)
-tulliliittojen, (asettavat yhdenmukaisia tullimaksuja liiton ulkopuolisille maille)
-yhteismarkkina-alueiden, (mm. maatalousmarkkinat yhdenmukaiset ja työvoiman sekä pääoman liikkumisrajoitukset on poistettu)
-talousliittojen kautta (talous- ja sosiaalipolitiikka on yhdenmukainen jäsenmaita sitova ylikansallinen elin, jäsenmailla yhteinen valuutta, jne. osin EU)

-Taloudellinen integraatio siis sisältää usein myös poliittisia tavoitteita; uuteen valtioon pyritään vanhojen kustannuksella.

-Monikansalliset yritykset ovat alkaneet tulla valtiokeskeisen maailmankaupan rinnalle,ja pystyvät käymään kauppaa eri liittojen sisällä.

-Maailmantalous jäsentyy vahvasti kolmen ytimen ympärille, joiden teollisuuden perusedellytykset ovat huippuluokkaa. Nämä eivät kuitenkaan tule toimeen ilman periferiaansa, joka toimii esim. markkina-alueena. Ytimet vaikutusalueineen:
-EU: P-Afrikka, L-Itä, Itäinen Eurooppa
-Yhdysvallat: Kanada, Latinalainen Amerikka
-Japani: Kaakkois-Aasia, Tyynen valtameren piiri

-Perifeerisetkin alueet kuitenkin kehittyvät, ja jotkut pyrkivät vahvistamaan asemaansa maailmankaupassa; esim. Brasilia, Kiina, Venäjä ja Intia. Nykyisten teollisuusytimien rinnalle saattaa kasvaa myös uusia, paikallisia kasvukeskuksia.

-Uudella teknologialla on ollut vaikutuksensa maailmankauppaan, tehden erityisesti tavallisen kuluttajan kaupankäynnistä entistä globaalimpaa mahdollistamalla nettikaupan.

Tehtävät:
1. -primaarisektori: alkutuotannon (tuottaa suoraan raaka-aineita) sektori
-sekundaarisektori:perustuotannon (tuotteiden jalostus, teollisuus) sektori
-tertiäärisektori: palvelutuotannon (esim. liikennejärjestelmät, kaupan toiminnot) sektori

2. -maaimankauppa: eri valtioiden rajat ylittävää kauppaa, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Pyritään säätelemään mm. erilaisilla talousliitoilla.
-Reilu kauppa: järjestö, joka pyrkii takaamaan kehitysmaiden tuottajille, esim. kahvinviljelijöile kunnon maksun tuotteistaan ja kehittämään alueiden tuotantotapoja sekä työolosuhteita.

3. Kahtia jakautuneesta maailmasta voidaan puhua koska maapallo jakautuu rikkaisiin pohjoisiin teollisuusmaihin ja köyhiin, vähemmän kehittyneisiin eteläisiin kehitysmaihin.

5. Maailmankauppaa säädellään, koska tietyt valtiot haluavat itselleen ja kauppakumppaneilleen parhaat kauppamahdollisuudet, toiset taas haluavat poistaa globaalin kaupan rajoitteita. Säätelykeinoja ovat mm. vapaakauppaliitot, tulliliitot, yhteismarkkina-alueet ja talousliitot.

Matkailu

Matkailijana pidetään henkilä, joka viettää väh. yhden yön oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella. Matkailu voi olla joko vapaa-ajanmatkailua tai työmatkailua. Matkailijan näkökulmasta ympäristö jakautuu erilaisiin matkustusvyöhykkeisiin; päivämatkailu, viikonloppumatkailu ja lomamatkailu.

Matkailu on viime aikoina yleistynyt mm. parantuneen taloudellisen tilanteen ja vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi, ja onkin kehittynyt yhdeksi maailman merkittävimmistä elinkeinoista.
Matkailu kuitenkin keskittyy sinne, missä sillä on parhaat toimintaedellytykset, ja jakaa näin maapalloa eriarvoisiin alueisiin,

Matkakohteen valinnassa vaikuttavat vetovoimatekijät, jotka houkuttavat matkailijoita alueelle. Esim. kiinnostava kulttuuri, historialliset muistomerkit tai luonnonpuistot. Tärkeimpiä matkailualueita ovat Eurooppa ja Pohjois- Amerikka, joista sekä lähdetään lomalle että valitaan matkakohde.

Matkailun vaikutus on hyvin monialainen. Se saattaa vaikuttaa matkailijan ajatusmaailmaan ja identiteetin muotoutumiseen, jonka lisäksi sillä voi olla laajempia sosiaalisia ja kulttuurisia seurauksia ja ympäristövaikutuksia. Matkailu vaikuttaa kohdemaassa mm. taloudellisesti ja työllistävästi, ympäristöä kuluttavasti ja saastuttavasti, mutta joskus myös luontoa suojelevasti.

1. a) Matkailun ydinalueisiin kuuluu Eurooppa ja Pohjois-Amerikka, koska niistä sekä lähdetään lomalle että valitaan matkan kohdealue.
b) Vuoden 2002 top ten- matkailumaiden kärkisijan saaneen Ranskan turistimäärä suhteessa valtion väkilukuun on suuri (129 turistia/100 asukasta), jolloin todennäköisesti moni ranskalainen saa toimeentulonsa matkailusta. Listan kakkosmaan, Espanjan, tilanne on sama kuin Ranskan.
c)Matkailu kasvaa mm. väestön vaurastumisen ja vapaa-ajan lisääntymisen, sekä liikenteen teknologian kehittymisen ja matkakustannusten laskemisen seurauksena. Myös kohdemaan sisä- ja ulkopoliittisten olojen vakiintuneisuus, lähtöalueiden läheisyys, kohdemaan kehittynyt palvelutaso sekä infrastruktuuri ja sijainti vaikuttavat myönteisesti matkailun määrään.

2. Matkailusta syntyviä ongelmia:
-maaston kuluminen
-jätteiden määrän kasvu ympäristössä
-melusaaste luonnonalueilla
-kasvava luonnonvarojen kulutus

Liikenne ja liikenneverkkojen kehittyminen

Mm. liikenne, matkailu ja kauppa kuuluvat tertiäärituotantoon eli palveluihin, joiden avulla sekundaarisektorin tuotteet saadaan kuluttajille.

Liikennejärjestelmät koostuvat liikennemuodoista, liikennevirroista, liikenneverkoista ja näiden toiminnan kannalta välttämättömästä toimintojen teknisestä ylläpidosta.

Liikennemuodosta riippuen voidaan puhua:
-maaliikenteestä; maantie- ja rautatieliikenne ja putkikuljetukset
-vesiliikenteestä; meri- ja sisävesiliikenne
-lentoliikenteestä

Kuljetettavasta asiasta riippuen voidaan puhua:
-tavaraliikenteestä
-henkilöliikenteestä
-tietoliikenteestä

Kuljetusmuotojen valinta perustuu niiden etuihin: esim. meriliikenne on taloudellista pitkillä matkoilla ja suuria määriä kuljetettaessa, ja lentoliikenne on nopeaa.

Liikenneverkot voivat olla joko näkyviä rakennelmia tai näkymättömiä yhteyksiä (esim. tietoliikennesatelliittien avulla).

Liikenne on suurimmillaan lähialueiden välillä, mutta sen määrä vähenee etäisyyden kasvaessa. Nykyaikainen tietoliikenne on kuitenkin poikkeus.

Liikenneverkkojen alueelliseen sijoittumiseen vaikuttavat:
-fyysiset tekijät (ympäristö)
-taloudelliset tekijät (rakentamis- ja käyttökustannukset, käytön maksimointi),
-monet yht. kunnalliset tekijät (tarve, aluesuunnittelu)

Liikenneverkkojen pituus, määrä, yhdistävyys, tiheys sekä keskittyneisyys vaihtelevat muotoutumisen eri vaiheissa.

Liikenneverkkojen kehitys:
-alkuun lyhyitä, erillisiä yhteyksiä suurimpia keskuksia ja niiden lähialueita yhdistämässä
-verkon alueelliset osat yhdistyvät; tiheys ja yhdistävyys sekä kysyntä kasvavat
-intensiivinen kasvu; liikennemäärän kasvu verkon tihentyessä, uusia syöttölinjoja
-valikoitumisvaihe; taloudellisesti kannattamattomien osien lopettaminen, tehostuu ja kehittyy

Liikenteen määrä on jatkuvassa kasvussa mm. tekniikan kehittymisen ja halpenemisen, väestön kasvun sekä vaurastumisen vuoksi. Ihmisillä on varaa matkustella enemmän kuin ennen. Samalla kun esim. lentoliikenne yleistyy, muuttuu se yhä halvemmaksi ihmisille. Globalisaatio puolestaan on lisännyt kuljetustarvetta maapallolla. Tietoliikenne on kehittynyt ja yleistynyt tekniikan kehityksen myötä.

Kasvava liikenteen määrä vaikuttaa synnyttämällä ympäristöongelmia, kuten meluhaittoja ja ilmansaasteita. Laitteistojen kehittäminen vaatii myös runsaasti luonnonvaroja. Autoilun yleistyessä myös ruuhkat kasvavat ja syntyy pysäköintiongelmia. Tietotekniikan ja internetin pelätään eriarvoistavan eri alueita, sillä esim. kehitysmaissa kehittyvästä teknologiasta ei olla päästy hyötymään.

1. a)Lentoliikenteen (henkilöliikenne), sillä tämä on nopein pitkillä matkoilla.
b)Lentoliikenteen (tietoliikenne), nopeuden vuoksi.
c)Vesiliikenne (tavaraliikenne), koska tämä on pitkällä matkalla edullista.
d)Maaliikenne(henkilöliikenne), nopea ja edullinen lyhyillä matkoilla.
e)Maaliikenne (junalla), koska suhteellisen edullista.

2. Kehitysmaiden liikenneverkkojen kehittyminen:
-alussa pieniä satamia rannikolla
-ajan kanssa joidenkin satama-alueiden vaikutusalue laajenee, jolloin sisämaahan syntyy uusia keskuksia
-kuljetusreittien varsiin syntyy syöttölinjoja. Linjat kehittyvät ja suurimmat kehittyvät verkon osiksi
-Lopuksi kaikki noodit ovat osa verkkoa ja näiden välille syntyy hierarkia

3. Liikenteen määrä on jatkuvassa kasvussa mm. tekniikan kehittymisen ja halpenemisen, väestön kasvun sekä vaurastumisen vuoksi. Ihmisillä on varaa matkustella enemmän kuin ennen. Samalla kun esim. lentoliikenne yleistyy, muuttuu se yhä halvemmaksi ihmisille. Globalisaatio puolestaan on lisännyt kuljetustarvetta maapallolla. Tietoliikenne on kehittynyt ja yleistynyt tekniikan kehityksen myötä.
Kasvava liikenteen määrä vaikuttaa synnyttämällä ympäristöongelmia, kuten meluhaittoja ja ilmansaasteita. Laitteistojen kehittäminen vaatii myös runsaasti luonnonvaroja. Autoilun yleistyessä myös ruuhkat kasvavat ja syntyy pysäköintiongelmia. Tietotekniikan ja internetin pelätään eriarvoistavan eri alueita, sillä esim. kehitysmaissa kehittyvästä teknologiasta ei olla päästy hyötymään.

4. a) - alussa rannikolla sijaitsee monia erillisiä kalastajakyliä, joiden ihmiset saavat elantonsa mereltä.
b) -myöhemmin siirtomaahan syntyy viljelyalue, ja kaupunki muodostuu alueen lähelle. Rautatien myötä myös kalastajakylä muodostuu kaupungiksi, ja rautatien kautta siirretään resursseja kaupunkien välillä.
c) -siirtomaa M:ssä rautatietä jatketaan, ja sen päätyyn muodostuu uusi kaupunki. Myös entisen kalastajakylän läheisyyteen syntyy kaupunki, ja maantieverkosto alkaa kehittyä.
-siirtomaa N:ssä sisämaahan perustetaan kaivos, jonka viereen muodostuu kaupunki jossa kaivostyöntekijät asuvat. Kaupungista johtaa rautatie yhteen kalastajakylistä, josta mudostuu kaupunki kasvavan varallisuuden ja ihmismäärän myötä.
d) -Valtio x:ssä maantieverkko jatkaa kehittymistään kaupunkien lähialueille, ja uusia viljelyalueita perustetaan kasvavan väestömäärän ruokkimiseksi.
- Valtio y:ssä rannikkokaupunki laajenee, ja maantieyhteydet sen lähialueille kehittyvät.

Maapallon teollisuusalueet

Teollisuus (sekundaarituotanto) hyödyntää alkutuotannon (primaarituotanto) tuotteita jalostamalla niitä edelleen.

Teollisuus tarvitsee toimiakseen erilaisia perusedellytyksiä, kuten esim. työvoimaa, pääomaa, kysyntää, raaka-aineita, hyviä liikenneyhteyksiä ja ideoita sekä yritteliäisyyttä.

Teollisuuden keskittymistä maapallon eri alueille voidaan luokitella sijaintikriteereihin; raaka-ainehakuiseen, käyttövoimahakuiseen, työvoimahakuiseen, markkinahakuiseen sekä kuljetushakuiseen teollisuuteen.

Teollisuus on historiallisesti menestynyt parhaiten pohjoisen lauhkealla vyöhykkeellä. Maapallon laajin teollisuusalue sijaitsee Keski-Euroopassa.



Raaka-ainehakuinen teollisuus keskittyy tärkeimmän raaka-aineen esiintymän lähelle, koska kuljettaminen on kallista. Esimerkiksi kuparirikastamo.

-Käyttövoimahakuinen teollisuus sijaitsee todennäköisimmin suuren energialähteen välittömässä läheisyydessä, koska se tarvitsee valtavasti energiaa. Esimerkiksi bauksiitista alumiinia valmistava teollisuus.

-Työvoimahakuinen teollisuus;
1)pitkälle koulutettuja erikoisosaajia tarvitseva, tai

2)paljon halpaa,kouluttamatonta työvoimaa käyttävä

-Markkinahakuinen teollisuus; keskeistä asiakkaiden läheisyys ja helppo tavoitettavuus. Esimerkiksi leipomot.

-Kuljetushakuinen teollisuus; keskeistä hyvät liikenneyhteydet. Sijaintikriteerien merkitys on kuitenkin nykyään vähentynyt sähköisten viestintäverkkojen ja automaation vuoksi. Esimerkiksi metsäteollisuuden yksiköt, joissa puut siirretään tuotantolaitokseen esim. uittamalla.

2. Maapallon tärkeimpiin teollisuuskeskittymiin kuuluu Keski- Eurooppa sekä Pohjois- Amerikan itäosien teollisuusalue, joilla on ollut runsaasti raaka-aineita, työvoimaa, pääomia ja energiaa. Kummallakin alueella on myös tapahtunut rakennemuutos savupiipputeollisuudesta kohti kevyempää teollisuutta, joka vaatii pääomaa tuotekehittelyyn, sekä koulutettua työvoimaa.

Myös Venäjä, Japani ja Kiina ovat merkittäviä teollisuusalueita. Venäjän teollisuus on perinteisesti raskasta teollisuutta, ja sitä häiritsee nyt vanhentunut tekniikka ja huonot liikenneyhteydet. Japanilla ei ole paljon raaka-aineita, ja niistä suurin osa sekä niiden jalostamiseen vaadittava energia joudutaan tuomaan muualta. Maan teollistuminen perustuu koulutettuun työvoimaan ja tuotekehittelyyn. Kiinan teollisuus perustuu perinteisesti puuvilla- ja silkkituotantoon, teollisuus on edennyt osittain runsaiden luonnonvarojen ansiosta. Monikansalliset yhtiöt rantautuvat Kiinaan.

NIC-maiden teollisuus perustuu halvalle ja joustavalle työvoimalle, joka houkuttelee alueelle länsimaisia yrityksiä. Esim. Etelä-Korea ja Brasilia.

Kaivannaiset

Kaivannaisilla eli maankuoren alkuaineilla on suuri merkitys ihmisen toiminnassa. Mineraaleja syntyy ja muuttuu toisiksi geologisissa ja geomorfologisissa prosesseissa.

Jos mineraaliesiintymässä on taloudellisesti kannattava määrä metalleja, sitä kutsutaan malmiksi. Malmien syntyminen liittyy usein vuoristojen poimuttumiseen.

Kaivostoiminnan kannattavuuteen vaikuttavat metallin määrä ja laatu, markkinahinta ja kaivostoiminnasta aiheutuvat kulut.

Maankuoren yleisimpiä metalleja ovat alumiini ja rauta. Myös kupari, sinkki, lyijy ja tina ovat ovat tärkeitä kaivannaisia. Jalometalleista tärkeimmät ovat kulta, hopea ja platina. Suomessa graniitti on merkittävä epämetallinen kaivannainen.

Mikään maa ei ole mineraalivaroiltaan täysin omavarainen, ja ne vaikuttavatkin kansainväliseen kauppaan sekä valtioiden välisiin suhteisiin.

Strategiset mineraalit ovat melko harvinaisia raaka-aineita, joilla on suuri merkitys talouselämälle ja sotateollisuudelle, ja joiden suhteen valtio on tuonnin varassa.

Nykyään suuri osa mineraaleista sijaitsee kehitysmaissa, koska teollisuusmaiden esiintymät alkavat ehtyä runsaan käytön vuoksi.

Kehitysmaat myyvät malmit usein rikasteena teollisuusmaihin, jotka jalostavat ne eteenpäin ja myyvät takaisin kehitysmaihin kovemmalla hinnalla.

Mineraalivarojen hyödyntämiseen liittyy kysymyksiä kaivostoiminnan aiheuttamista maisemallisista vaurioista ja jalostuksen ympäristövaikutuksista.

Mineraalivaroista saattaa lähitulevaisuudessa tulla pula. ellei käyttöä saada vähenemään ja kierrätystä ja uusiokäyttöä lisääntymään. Valmiiden tuotteidenkin tulisi olla paremmin kierrätettävissä.

1. a) Vuorten poimuttuminen.

b)Vanhojen poimuvuoristojen alueilla, joisra eroosio on paljastanut malmiot, kuten Suomess amuinaisten Karelidien ja Svekofennidien alueilla.

3.a) Malmi; mineraali, joka sisältää niin paljon jotain haluttua metallia, että sitä on taloudellisesti kannattava hyödyntää. Syntyy yleensä vuorten poimuttuessa.

b)Mineraali; maankuoressa luonnostaan esiintyvä kiteinen alkuaine tai alkuaineista muodostunut yhdiste, esim. kvartsi, maasälpä, talkki. Mineraaleja syntyy ja muuttuu toisiksi koko ajan geologisten ja geomorfologisten prosessien tuloksena.

c) Malmin rikastaminen; murskatun malmin arvomineraalien erotus toisistaan tai sivukivestä.

d) Strateginen metalli; kohtalaisen harvinaiset raaka-aineet, joilla on suuri merkitys talouselämälle ja sotateollisuudelle ja joiden suhteen valtio on tuonnin varassa.

e)Epämetalli (eli teollisuusmineraali); alkuaineita, jotka pelkistyvät kemiallisissa reaktioissa, toisin kuin metallit, yleensä kaasuja tai kiteytyviä aineita. Esim. hiili ja happi.

4. a) Malmia kannattaa kaivaa, kun esiintymä on laadultaan ja määrältään riittävä. Kannattavuuteen vaikuttavat mm. markkinahinta ja kaivostoiminnasta aiheutuvat kulut.

b)Kehitysmaat saisivat paremman hinnan raaka-aineistaan jalostamalla ne itse, ennemmin kuin myymällä niitä eteenpäin rikasteina.

c)Malmien riittävyyttä voidaan pitkittää vähentämällä niiden käyttöä, lisäämällä uusiokäyttöä, metalliromun hyötykäytöllä ja korvaavien mineraalien etsimisellä.

Metsätalous

Lauhkean vyöhykkeen havumetsät muodostavat maapallon suurimman yhtenäisen metsäalueen. Havumetsillä on suuri taloudellinen merkitys, ja niitä onkin runsaasti teollisuuden käytössä.

47 % maailmassa hakatusta puusta menee teolliseen käyttöön, ja loput polttopuuksi. Metsien hakkaaminen ei aina merkitse metsien häviämistä, vaan se antaa myös tarpeen huolehtia metsävaroista. Metsäala hupenee kaikkialla muualla paitsi alueilla, jossa teollinen metsänkäyttö on voimakasta.

Suurimmat lauhkean vyöhykkeen metsien uhat ovatkin nykyäänn saasteet, myrskyt ja hyönteistuhot sekä epäselvästä lainsäädännöstä johtuvat metsänhoidon laiminlyönnit.

Suurin osa subtrooppisesta vyöhykkeestä on luonnostaan metsätöntä, ja osa metsistä on hävitetty asutuksen ja maanviljelyn tieltä. Joillekin alueille on alettu perustamaan teollisia puuviljelmiä.

50% maailman metsistä on troopista metsää, josta puolet enimmäkseen päiväntasaajalla kasvavaa sademetsää. Savannimetsät sijaitsevat sademetsien reunoilla, joilla on yksi kuivakausi. Monsuunimetsät ovat kolmas trooppisten metsien päätyyppi.

Sademetsiä häviää mm. kotitalouksien polttopuun tarpeen ja maankäytön muutosten sekä teollisen käytön vuoksi. Monet ihmiset ajautuvat hankkimaan elantonsa sademetsistä, ja nykyinen viljelytapa asettaa metsät alttiiksi eroosiolle.

Nykyään pyritään metsien käytössä kiinnittämään huomiota kestävään kehitykseen, sillä ihmiset ovat monella tavalla riippuvaisia metsistä.

1. Lauhkean lämpövyöhykkeen metsien merkitys:

-taloudellinen merkitys: teolliseen käyttöön (erityisesti havumetsät)-suurin yhtenäinen metsäalue maapallolla
Uhat:-saasteet, myrskyt, hyönteistuhot
-siirtymätalouden valtioiden metsänomistusolojen ja lainsäädännön epäselvyys, joka johtaa metsänhoidon laiminlyönteihin

2.Subtrooppisen ja trooppisen lämpövyöhykkeiden metsien merkitys:

-trooppiset metsät 50% maapallon metsävaroista, joista puolet sademetsää, ja loput savannimetsää sekä monsuunimetsää

Uhat: kotitalouksien polttopuun tarve ja maankäytön muutokset; puita kaadetaan laidunmaiden tai kaskiviljelmien tieltä.

Ravinnontuotanto

-Aliravitsemus on maailman suurin ongelma, vuosina 2000-2002 n. 852 miljoonaa ihmistä kärsi aliravitsemuksesta. Ihmiset voivat nähdä:
-määrällistä nälkää; ravinto sisältää liian vähän energiaa
-laadullista nälkää; valkuaisaineiden sekä vitamiinien puute

-Maatalouden eri muotojen sijoittumiseen maapallolla vaikuttavat alueen luonnonolot (ilmasto ja maaperä) sekä yhteiskuntien kulttuuriset (vallitsevat tavat ja perinteet sekä maanomistus) ja taloudelliset tekijät (käytettävissä olevat varat, liikenneyhteydet).

-Koneistuminen, uudet lajikkeet ja kehittyneet viljely- ja karjankasvatusmenetelmät muuttavat maataloutta, ja sen kehitystä voidaan ohjailla erilaisilla tuilla ja verotuksella valtion tai kansainvälisen yhteisön toimesta.

-Maatalous voidaan tehokkuutensa mukaan luokitella:
-Intensiiviseen maatalouteen; työvoiman ja/tai teknologian käyttö, pinta- alaan nähden suuri panos ja suuri tuotto
-Ekstensiiviseen maatalouteen; pinta-alaan nähden heikompi tuotto, suuri tilakoko ja vähäinen työntekijöiden määrä, pienemmät tuotantokustannukset

-Maatalous voidaan luokitella myös omavaraistuotantoon ja kaupalliseen maatalouteen sen mukaan mihin käyttöön tuotteet on tarkoitettu

-Maataloustuotannon kasvattamisen keinot
1.viljelyalan lisääminen
2.tuottavuuden parantaminen

t.1 a) ravinto sisältää liian vähän energiaa
b) valkuaisaineiden sekä vitamiinien puute

t.2 a)tilan tuotteet käytetään lähinnä itse
b) tuotteet on tarkoitettu myyntiin
c)maatalous jossa käytetään teknologiaa ja/tai työvoimaa, pinta- alaan nähden suuri panos ja suuri tuotto
d)pinta-alaan nähden heikompi tuotto, suuri tilakoko ja vähäisempi työntekijöiden sekä tuotantokustannusten määrä

t.4 a)
b)hyvää:tehokasta, huonoa: lannoitteiden valuminen pohjaveteen-> vesistöjen rehevöityminen
c)hyvää:tehokasta, huonoa: työvoiman väheneminen
d)hyvää:tehokasta, huonoa: torjunta-aineiden runsas määrä -> elintarvikkeiden ja mahdollisesti pohjaveden yms. saastuminen

t.5 a)Kalastustekniikoiden kehittyessä liikakalastus vain lisääntyy, jolloin kalasaaliit ajan myötä pienenevät
b)Kalanviljelyllä, joka voi tosin aiheuttaa paikallisia ympäristöongelmia

Muuttoliikkeet

Muuttoliikkeen taustalla voidaan ihannetilanteessa nähdä pyrkimys saavuttaa tasapaino väestön määrän ja luonnonvarojen kesken. Se voi näin tasoittaa taloudellisia ja sosiaalisia eroja ja saattaa nykyään usein olla merkittävämpi väestönmuutostekijä kuin syntyvyys ja kuolevuus.

Muutot voidaan jakaa syidensä mukaan:
-omaehtoiseen liikkuvuuteen (kiertolaisuus, lähinnä paimentolaisuus)
-pakkomuuttoon (esim. sodan tai luonnonkatastrofin vuoksi)
-vapaaehtoiseen muuttoliikkeeseen (päätös tehdään yksilötasolla, usein sosiaalisten tai taloudellisten tekijöiden perusteella)

Muutot voidaan jakaa myös etäisyyden mukaan:
-maassamuutto (valtion sisällä)
-siirtolaisuus (valtion rajat ylittävää)

Keston mukaan voidaan puhua pysyvästä muutosta (pysyvää asuinpaikan vaihtoa joko valtion sisällä tai sen ulkopuolelle) sekä kausimuutosta (muutto esim. työn tai lomailun vuoksi vain väliaikaisesti).

Muuttopäätökseen vaikuttavat lähtöalueen työntövoima (esim. taloudelliset epäkohdat tai sosiaaliset ongelmat) ja tuloalueen vetovoima (esim. turvallinen ympäristö, paremmat sos. ja taloudelliset olot). Kuitenkin myös esim. vaihtelunhalu riittää muuton perusteeksi.

Suomessa maassamuutto oli voimakasta 1950-lucun elinkeinorakenteen muutoksen jälkeen; nuoret muuttivat maaseudulta kaupunkeihin.

Muutolla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia: muuttovoitto-kaupungit saavat lisää työntekijöitä sekä veronmaksajia, mutta toisaalta mm. ruuhkat, asuntopula ja pula palveluista lisääntyy.

Muuttotappioalueilla muutto usein syventää jo entisestään huonoa taloudellista tilannetta, ja alue alkaa autioitua ja palvelut kadota. Näiden alueiden ikärakenne yksipuolistuu ja palvelut vähenevät.

Viime aikoina muutto maalle on kuitenkin alkanut elpyä; tätä kutsutaan paluumuutoksi ja suburbanisaatioksi. Nykyaikainen teknologia mahdollistaa etätyön tekemisen ja maaseudulta haetaan rauhallista elämänrytmiä.

Siirtolaisuutta aiheuttavat yleensä ongelmat lähtöalueella. Siirtolainen muuttaa toiseen maahan pysyvästi, kun taas siirtotyöläinen muuttaa vain väliaikaisesti, usein työn perässä. Muuttoliikettä, jossa kotimaassaan korkeasti kouluttautuneet henkilöt muuttavat muualle oman alansa töihin, kutsutaan aivovienniksi.

Siirtolaisuudesta poiketen pakolaisuus ei ole vapaaehtoista, vaan johtuu pakottavista syistä. Pakolaiseksi määritellään henkilö joka on pakotettu lähtemään kotimaastaan, koska pelkää siellä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, yht.kunn. ryhmän tai poliittisen mielipiteen johdosta. Pakolainen voi hakea kohdemaastaan turvapaikkaa. Pakolaismäärien kasvaessa useat maat ovat tarkentaneet pakolaispolitiikkaansa, ja ottavat kiintiöpakolaisia.

1.
a) Muutot syiden mukaan:
-omaehtoinen liikkuvuus; esim. paimentolaisuus -nomadismi
-pakkomuutto; esim. sodan tai luonnonkatastrofin vuoksi
-vapaaehtoinen muuttoliike; yksilötasolla päätetty, usein taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksesta
b) Muutot etäisyyden mukaan:
-Maassamuutto; valtion sisäpuolella
-Siirtolaisuus; valtion rajat ylittävää
- Lisäksi voidaan puhua pysyvästä muutosta tai kausimuutosta muuton keston mukaan.

2.
a)Muuttovoittoalueita: Espoo-Vantaan seutu, Turku, Tampere, Pori,Jyväskylä, Kuopio,Joensuu,Oulu, Lappeenranta.
Muuttotappioalueita: Helsinki, Imatra, alueita Pohjois- sekä Itä-Suomessa,Rauman ympäristö, Oulun lähikunnat.

b)Mahdollisesti paremmat työ-ja opiskelumahdollisuudet sekä palvelut houkuttavat ihmisiä muuttamaan suurempiin kuntiin, varsinkin niiden läheisiltä alueilta. Toisaalta myös ison kaupungin levottomuus saattaa ajaa ihmisiä muuttamaan rauhallisemmalle alueelle.

c)-Muuttovoittoalueiden talous kasvaa, toisaalta asuntopula sekä ruuhkaisuus kasvavat, eikä palvelujen määrä enää riitä. Ero vanhasta sosiaalisesta verkostosta voi näkyä mm. yksilön sopeutumisvaikeuksina ja levottomuuksina.
-Muuttotappioalueiden talous taantuu, alueet autioituvat, palvelut katoavat ja ikärakenne yksipuolistuu, työpaikat vähenevät.

3.
-Siirtolainen; muuttaa toiseen maahan jäädäkseen sinne pysyvästi, ja hänestä voi tulla uuden kotimaansa kansalainen.
-Siirtotyöläinen; muuttaa uuteen maahan vain väliaikaisesti, ja kohdemaa saa heistä udein halpaa työvoimaa.
-Pakolainen; pakotettu jättämään kotiseutunsa koska hänellä on perustellusti aihetta pelätä tulevansa siellä vainotuksi kansallisuuden,tietyn yhteiskuntaliikkeen jäsenyyden tai poliittisen mielipiteensä vuoksi.

Väestönkasvu ja väestöllisen muuntumisen teoria

Nykyinen väestömäärän seuranta perustuu väestönlaskentoihin, joiden luotettavuus kuitenkin vaihtelee eri maissa mm. tietojenkeräysmenetelmien puutteellisuuden ja ihmisten suhtautumisen vuoksi.

Esihistoriallisen aikakauden ihminen eli pyynti- ja keräilykulttuurissa, ja kuolleisuus oli suuri. Väestön kokonaismäärä kuitenkin säilyi suuren syntyvyyden ansiosta.

Huomattava muutos väestömäärässä tapahtui maatalouden syrjäytettyä aiemmat elinkeinot; tämä turvasi varmemman ravinnontuotannon, joka näkyi syntyvyyden kasvussa ja kuolevuuden pienenemisessä. Kasvu ei kuitenkaan ollut tasaista, vaan sitä saattoivat häiritä mm. kulkutaudit.

Myös teollistuminen muutti väestöä; Euroopan väkiluku yli kaksinkertaistui sen teollistuttua ja väestöä siirtyi myös muihin maanosiin. Väestönkasvun syinä voidaan pitää mm. lääketieteen kehittymistä ja kokonaishedelmällisyyslukujen kasvamista.

1900-luvun lopun jälkiteolliseen yhteiskuntaan siirtymisen jälkeen monissa Euroopan maissa väkiluku on kääntynyt laskuun. Tähän ovat vaikuttaneet mm. naisten uusi asema, yhteiskunnan asennemuutokset ja suuren lapsimäärän tuoma taloudellinen rasite.

Väestöllisen muuntumisen teoria selittää syntyneisyydessä ja kuolleisuudessa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia väestönkasvuun. Tämän pohjalta voidaan vertailla eri alueita. Vaiheesta toiseen siirtyminen kertoo alueen kehittymisestä.

Teorian ongelma on sen tapa kytkeä toisiinsa teollisuuskehityksen alku ja siirtyminen nopean väestönkehityksen kauteen.

Väestöpyramidit kuvaavat väestön perusrakennetta ja eri ikäryhmien ja sukupuolien välisiä eroja, ja ne voidaan jakaa kasvavan väestön, tasapainoisen väestön sekä pienenevän väestön pyramideihin.

1. Väestönkasvun viisi eri vaihetta:

Vaihe 1:
- Syntyvyys ja kuolleisuus vaihtelevat suuresti, väestönkasvu hyvin pientä.
- Syntyvyys on korkea mm. ehkäisyn puutteen, suuren lapsikuolleisuuden sekö työvoiman tarpeen takia. Lapsikuolevuus on korkea mm. tautien ja huonon hygienian vuoksi.
- Esim. Etiopiassa

Vaihe 2:
- Nopea väestönkasvu perustuu korkeaan syntyvyyteen ja kuolevuuden laskuun.
- Kuolevuuden lasku on mm. parabtybeeb terveydenhuollon ja ruoantuotannon ansiota.
- Esim. Keniassa.

Vaihe 3:
-Syntyvyys laskee nopeasti ja kuolevuuden lasku jatkuu hitana -> hidas väestönkasvu.
- Syntyvyyden lasku voi johtua mm. perhesuunnittelusta, naisen parantuneesta asemasta alentuneesta lapsikuolleisuudesta.
- Esim. Kiinassa.

Vaihe 4:
-Syntyvyys ja kuolevuus molemmat alhaisia -> lähes pysähtynyt väestönkasvu.
-Esim. Japani.

Vaihe 5:
-Syntyvyys laskee alemmalle tasolle kuin kuolevuus -> väestön väheneminen.
- Italia.